Pyhä marttyyri Varus, kuusi pyhittäjämarttyyria, pyhä Kleopatra ja hänen poikansa Johannes

Pyhä Varus kuului korkea-arvoiseen sukuun ja palveli sotilaana Egyptissä keisari Maximianuksen (285–305) hallituskaudella. Vuonna 304 Maximianus aloitti laajan kristittyjen vainon. Varus kävi vankilassa huolehtimassa vangituista kristityistä. Hän ihaili heidän urheuttaan ja alkoi itsekin kaivata marttyyrikuolemaa.

Kerran sotilaat kertoivat alueen käskynhaltijalle seitsemästä kristitystä askeetista, jotka he olivat kohdanneet erämaassa ja vanginneet. Käskynhaltija käski tuoda heidät luokseen, mutta yksi heistä oli ehtinyt kuolla jo erämaassa. Kun käskynhaltija ihmetteli, missä seitsemäs askeetti oli, Varus hyppäsi hänen eteensä täyttämään tuon seitsemännen paikan. Käskynhaltija hämmästyi, sillä hän ei tiennyt Varuksen olevan kristitty.

Hämmästys vaihtui kuitenkin pian vihaksi ja julmat kidutukset alkoivat. Varusta ruoskittiin niin ankarasti, että hänen luunsakin murtuivat. Kidutusten aikana pyhä pyysi kuutta askeettia rukoilemaan puolestaan, että Jumala vahvistaisi häntä, sillä ”henki on altis mutta liha on heikko.” (Matt. 26:41)

Askeettien kohottaessa kätensä kohti taivasta ja rukoillessa Varus tunsi ikään kuin voimakkaan käden suojelevan itseään ja lyönnit eivät enää tuntuneet. Nähdessään hänen tyyneytensä kiduttajien raivo yltyi. Lopulta häntä raastettiin rautapiikeillä, niin että hänen vatsansa repesi. Viiden tunnin kuluttua hän kuoli. Erakkomunkit heitettiin vankilaan. Seuraavana päivänä heidät mestattiin.

Kleopatra-niminen nainen seurasi läheltä pyhän Varuksen marttyyrikilvoitusta. Murheissaan hän rukoili kyynelin kristittyjen puolesta ja pyysi heille varjelusta puhjenneessa vainossa. Kun ilta tuli, hän meni ainoan poikansa Johanneksen ja muutamien muiden kristittyjen kanssa hakemaan pyhän Varuksen ruumista. Hän hautasi sen salaa maahan oman vuoteensa alle.

Vuosien kuluttua, kun vaino oli jo päättynyt, Kleopatra halusi palata Palestiinaan, mistä hän oli kotoisin. Hän tahtoi ottaa mukaansa pyhän Varuksen jäännökset. Niinpä hän meni käskynhaltijan luo ja pyysi saada ottaa mukaan edesmenneen miehensä, joka oli haudattuna hänen talossaan. Hän sai luvan, mutta miehensä sijaan hän ottikin mukaansa Varuksen pyhäinjäännökset.

Kleopatra asettui asumaan lähelle Taborin vuorta ja hautasi pyhän Varuksen jäännökset suurin kunnianosoituksin. Marttyyrin saapuminen seudulle tuli laajalti tunnetuksi ja monet riensivät hänen haudalleen. Sen äärellä alkoi tapahtua ihmeitä. Niinpä Kleopatra päätti rakennuttaa paikalle kirkon. Kun kaunis kirkko valmistui, hän kutsui paikalliset piispat ja luostarien edustajat sitä vihkimään. Kokoöisen palveluksen jälkeen Kleopatra ja hänen poikansa tarjosivat kaikille läsnäolijoille juhla-aterian. He tahtoivat omakätisesti palvella vieraitaan, niin etteivät itse ehtineet ollenkaan syödä.

Illansuussa vieraiden lähdettyä Johannes sairastui yhtäkkiä kovaan kuumeeseen ja puoliyön aikaan hän kuoli. Kleopatra oli suunniltaan surusta ja laski kuolleen poikansa marttyyrin haudalle. Katkerasti hän valitti marttyyri Varukselle poikansa kuolemaa: ”Tämäkö oli palkkani siitä, että rakensin kunniaksesi kirkon?” Äärimmilleen uuvuttuaan hän lopulta nukahti. Unessa hän näki pyhän Varuksen, joka piti sylissään hänen poikaansa. Varus syytti Kleopatraa uskon puutteesta ja sanoi ottaneensa hänen poikansa suojelukseensa. Poika ei enää missään tapauksessa halunnut palata taivaan ilosta takaisin maan päälle. Kuultuaan tämän äidin mieli keveni ja hän pyysi päästä itsekin heidän luokseen. Tähän pyhä Varus vastasi: ”Huolehdi pelastuksestasi. Kun olet vielä tehnyt jonkin aikaa työtä sielusi hyväksi, pääset tänne.”

Kun Kleopatra heräsi, hän kertoi muillekin näystään. Sitten hän puki poikansa juhlavaatteisiin ja hautasi hänet juhlallisesti marttyyrin viereen. Itse hän jakoi kaiken omaisuutensa köyhille ja vietti koko loppuelämänsä huolehtien pyhän Varuksen kirkosta. Hänen elämänsä oli niin pyhää, että Jumala salli hänen joka sunnuntai nähdä poikansa taivaan kirkkaudessa. Seitsemän vuotta näin kilvoiteltuaan hän antoi sielunsa Jumalan käsiin ja siirtyi pyhän Varuksen ja rakkaan poikansa luo.