Pyhä Nikolaos Mystikko, Konstantinopolin patriarkka

Pyhä Nikolaos I Mystikko syntyi vuonna 852 Konstantinopolissa perheeseen, joka oli eteläitalialaista perua. Hän sai erinomaisen koulutuksen sukulaisensa pyhän Fotios Suuren (6.2.) johdolla yhdessä tulevan keisari Leo VI:n kanssa.

Kun Fotios joutui keisarihuoneen epäsuosioon ja erotettiin Konstantinopolin patriarkan tehtävästä vuonna 886, myös hänen sukulaisiaan ja oppilaitaan alettiin vainota. Tällöin Nikolaos vihkiytyi munkiksi pyhän Trifonin luostarissa Khalkedonissa. Keisari Leo VI Viisas (886–912) muisti kuitenkin entisen opiskelutoverinsa ja antoi hänelle ”mystikon” eli keisarin luotetun neuvonantajan aseman, johon kuului monenlaisia velvollisuuksia keisarin yksityisestä kirjeenvaihdosta tuomarin tehtäviin asti. Vuonna 901 Leo nimitti Nikolaoksen hänen hyveidensä ja huomattavan kirkollisen tietämyksensä ansiosta Konstantinopolin patriarkaksi. Hänet vihittiin tehtävään ortodoksisuuden sunnuntaina, joka osui sinä vuonna maaliskuun ensimmäiseksi. Helmikuuhun 907 asti Nikolaos uurasti väsymättä tuodakseen järjestystä ja kuria Kaukasuksen ja slaavilaisten alueiden seurakuntiin ja onnistui saamaan vapaaksi monia arabien ja bulgarialaisten vangitsemia kristittyjä.

Keisari Leon ensimmäiset vaimot Teofano, Zoe ja Eudokia kuolivat kaikki lapsettomina, joten hänellä ei ollut perijää. Kolmannen vaimon kuoltua Leo halusi patriarkan siunaavan hänen neljännen avioliittonsa hänen rakastajattarensa Zoe Karbonopsinan kanssa, joka oli synnyttänyt hänelle pojan vuonna 905. Nikolaos suostui kastamaan lapsen, josta myöhemmin tuli keisari Konstantinos VII Porfyrogennitos, mutta kieltäytyi vihkimästä Leoa neljänteen avioliittoon, joka oli ankarasti kielletty Leon aikaisemmin vahvistamassa kirkon traditiossa. Eräs pappi kuitenkin vihki Leon ja Zoen kolme päivää myöhemmin. Nikolaos kielsi keisaria astumasta enää kirkkoon, julisti avioliiton mitättömäksi ja erotti papin, joka oli heidät vihkinyt. Kun Nikolaos pakotettiin sen takia eroamaan, hän matkusti perustamaansa Galakrenain luostariin Khalkedonissa. Pyhä Euthymios (5.8.), keisarin hengellinen isä, joka oli sovinnollisempi, nostettiin patriarkaksi, mutta tämä tapaus synnytti skisman Euthymioksen ja Nikolaoksen kannattajien välille.

Pian keisari Leon kuoleman jälkeen (912) hänen setänsä Aleksanteri (912–913) toteutti keisarin viimeisen toiveen ja palautti Nikolaoksen patriarkan istuimelle. Zoe Karbonopsinan täytyi lähteä keisarin palatsista. Patriarkka vahvisti, ettei kirkko hyväksy neljättä avioliittoa, ja määräsi kolmannestakin avioliitosta rangaistukseksi 4–5 vuoden ehtoolliskiellon. Varsinainen ongelma oli kuitenkin se, kumman patriarkan, Euthymioksen vai Nikolaoksen, suorittamat nimitykset olivat päteviä. Koska patriarkka Nikolaoksella oli puolellaan Romanos I Lekapenos, keisari Konstantinos VII:n appi, hänen kannattajansa voittivat. Keisarin nuoruuden takia keisarikuntaa hallitsi varsinaisesti Romanos I.

Molemmilla patriarkkakausillaan Nikolaos säilytti sinnikkäästi jumalalliset ja pyhät kanonit. Itse hän vietti esikuvallisen askeettista ja pyhää elämää. Hänen kirjeenvaihdostaan on säilynyt 162 dokumenttia. Kyseessä on arvokas kirkkohistorian lähde, joka valaisee Bysantin suhteita Etelä-Italiaan, Bulgariaan ja Kaukasukseen. Hallittuaan kirkkoa viisaasti hengellisen isänsä pyhän Fotioksen hengessä ja täytettyään tehtävänsä hyvän sanoman levittäjänä pyhä Nikolaos I Mystikko nukkui pois rauhassa 15.5.925, ja hänet haudattiin Galakrenain luostariin.