Pyhä pappismarttyyri Hippolytos Roomalainen

Pyhä Hippolytos oli aikansa johtavia teologeja ja intomielinen pappi. Hän oli syntynyt idässä 160-luvulla ja muuttanut Roomaan, jossa hänet vihittiin papiksi 190-luvulla. Hippolytos oli henkevä rukoilija, hän tunsi Raamatun perinpohjin ja oli perehtynyt historiaan ja muihin tieteisiin. Näin hän pystyi tulkitsemaan vaikeitakin raamatunkohtia ja kumoamaan erheelliset opetukset. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Kaikkien harhaoppien kumoaminen ja Apostolinen traditio, joka kuvaa muun muassa kastetta, ehtoollista, kirkollisia vihkimyksiä ja kirkkoon liittymistä Rooman varhaiskirkon käytännön mukaan. Hippolytoksen vuoden 203 tienoilla laatima Danielin kirjan kommentaari on ilmeisesti vanhin säilynyt kristillinen Raamatun kirjan selitys. Se on säilynyt kokonaisuudessaan vain slaavinkielisenä versiona. Hänen kokoamansa Kronikka on ihmisen luomisesta alkava maailmanhistoria, joka ulottuu vuoteen 234 saakka. Lisäksi Hippolytos laati homilioita ja kirjoitelmia Antikristuksesta, Iisakin ja Jaakobin siunauksesta sekä Mooseksen siunauksesta.

Paavi Zefyrinuksen kuollessa vuonna 217 Rooman kirkkoa jakoivat monenlaiset erimielisyydet. Yhtäältä kiisteltiin siitä, miten piti suhtautua vainoissa uskonsa kieltäviin ja kasteen jälkeen synteihin lankeaviin. Kiistassa oli syvimmiltään kyse siitä, mikä kirkko pohjimmiltaan on, ja siksi kyseessä oli suuri murros kohti kansankirkon muodostumista. Samaan aikaan käytiin myös kristologisia kiistoja, jotka koskivat Isän ja Pojan suhdetta. Monet kristityt pitivät älyllisesti ylivertaista ja palavahenkistä Hippolytosta itseoikeutettuna valintana seuraavaksi Rooman piispaksi eli paaviksi. Istuimelle nousi kuitenkin Calixtus (14.10.), jonka kanssa Hippolytos ajautui syvään ristiriitaan. Intomielinen Hippolytos ei hyväksynyt mitään myönnytyksiä uskonsa kieltäneiden kohtelussa vaan halusi pitää kirkon pyhien yhteisönä ja vaati sen johtajilta ehdotonta henkilökohtaista pyhitystä.

Hippolytos kirjoitti kreikaksi ja idässä häntä on arvostettu suuresti. Bysanttilaisessa hagiografiassa häntä jopa tituleerataan Rooman paaviksi, mutta kirkkohistoria tuntee hänet paremminkin vastapaavina. Hippolytos johti Roomassa tai sen laitamilla kirkon sitä osaa, joka piti kiinni kaikkein tiukimmista alkukirkon standardeista eikä hyväksynyt minkäänlaisia kompromisseja. Ainakin hänen seuraajansa pitivät häntä Rooman kirkon todellisena johtajana, mutta viralliseen Rooman paavien luetteloon häntä ei ole luettu.

Erimielisyydet jatkuivat seuraavien paavien kaudella. Skisma päättyi dramaattisesti. Vuoden 235 vainossa sekä Hippolytos että virallinen paavi Pontianus (230–235) vangittiin ja karkotettiin Sardiniaan, ”kuoleman saarelle”. Vankilassa he tekivät sovinnon ja Hippolytos lähetti seuraajilleen sanan, että näiden tulisi yhdistyä kirkon toisen puolen kanssa ja tehdä näin skismasta loppu. Molemmat kirkon johtajat menehtyivät Sardiniassa ja heitä alettiin kunnioittaa marttyyreina.

Seuraava paavi Fabianus siirrätti pyhien marttyyrien Hippolytoksen ja Pontianuksen reliikit Roomaan. Siirron päivämäärä 13.8. on samalla Hippolytoksen läntinen muistopäivä. Pyhä marttyyri ja presbyteeri – kuten häntä nyt nimitettiin – Hippolytos haudattiin Via Tiburtinalle. Idässä hänen muistonsa sen sijaan on liitetty marttyyrien Khrysen, Censoriuksen ja Sabiniuksen (ks. alla) yhteyteen. Tämä johtuu mahdollisesti siitä, että Hippolytos on sekoitettu toiseen samannimiseen marttyyriin, jonka muistopäivä oli 20.1. Toinen vaihtoehto on se, että Khryse, Censorius ja Sabinius haudattiin samaan paikkaan kuin Hippolytos, jolloin heidän muistonsa yhdistyivät luontevasti.