Pyhä profeetta Semaja

Profeetta Semaja, jonka nimi merkitsee ”Jumala kuulee”, toimi Daavidin ja Salomon luoman valtakunnan kahtia jakaantumisen aikana. Jakaantumisen jälkeen etelän Juudassa asui kymmenen sukukuntaa ja pohjoisen Israelissa kaksi. Juudan kuningas Rehabeam (928–911 eKr.), Salomon poika, oli ryhtymässä sotaan Israelia vastaan, kun Israel oli julistautunut itsenäiseksi. Silloin Semaja varoitti häntä lähtemästä sotaan ja ilmoitti, että valtakunnan jakaantuminen oli tapahtunut Jumalan sallimuksesta: ”Älkää lähtekö sotimaan veljiänne israelilaisia vastaan. Palatkaa kotiin, sillä se, mikä on tapahtunut, on tapahtunut minun tahdostani.” Kuningas ja sotajoukot tottelivat ja kääntyivät takaisin. (1. Kun. 12:22–24 ja 2. Aik. 12. luku.)

Kun myöhemmin farao Sisak joukkoineen oli lähestymässä Juudan valtakuntaa, kuningas Rehabeam ja Juudan johtomiehet olivat koolla pohtimassa tilannetta. Silloin Semaja tuli paikalle ja ilmoitti, että Jumala luovuttaisi heidät Sisakin käsiin, koska he olivat luopuneet Hänestä. Kuningas ja johtomiehet nöyrtyivät ja tunnustivat, että tämä olisi heille oikein. Pian Jumala ilmoitti Semajan kautta: ”Koska he ovat nöyrtyneet, minä en tuhoa heitä. Annan heidän juuri ja juuri pelastua, en anna vihani kohdata Jerusalemia, Sisak ei sitä hävitä. Mutta he joutuvat hänen palvelijoikseen ja saavat oppia, millaista on palvella vieraiden maiden kuninkaita.” Kun tämä profetia oli toteutunut, Rehabeam nöyrtyi ja Herra varjeli häntä. Profeetta Semaja kirjoitti Rehabeamin ajasta historiankirjan, joka ei kuitenkaan ole säilynyt.