Pyhä Remigius, Reimsin piispa ja frankkien apostoli

Pyhän Remigiuksen (Remi) vanhemmat olivat hurskaita gallialaisylimyksiä. Remigiuksen äiti oli pyhä Celine, jonka ensimmäisestä pojasta tuli Soissonsin kahdestoista piispa pyhä Principius ja toisesta saman istuimen kolmannentoista piispan isä. Montanus-niminen sokea erakko, joka suri tuon ajan kirkon kehnoa tilaa, sai kolme kertaa nähdä jumalallisen ilmestyksen. Sen perusteella hän kertoi Celinelle, että hän saisi vielä kolmannen pojan, josta tulee frankkien valo ja joka johdattaa tuon valloittajakansan pois epäjumalanpalveluksesta. Tämän profetian jälkeen pyhä Remigius syntyi vuoden 437 tienoilla. Hän alkoi jo lapsuudessaan syventyä maallisiin ja hengellisiin kirjoihin. Vartuttuaan hän vetäytyi pieneen majaan, jossa hän eli hiljaisuudessa kilvoitellen.

Kun Reimsiin tarvittiin uutta piispaa, papisto ja kansa hakivat Remigiuksen ja kantoivat hänet riemusaatossa piispanistuimelle. Remigius oli tuolloin vain 22-vuotias maallikko. Piispaksivihkimisen aikana hänen otsastaan hohti valoa ja ilmassa tuntui suloista taivaallista tuoksua. Remigius oli ulkonäöltään epätavallisen pitkä, arvokas, tyyni ja vaikutti eristäytyvältä. Hänessä yhdistyivät oppineisuus ja nöyryys, sivistyneisyys ja lähimmäisenrakkaus.

Piispa Remigius oli pian Pohjois-Gallian tunnetuimpia hahmoja. Joukoittain ihmisiä kääntyi kristityiksi hänen johdollaan. Remigius perusti uusia seurakuntia ja piispanistuimia. Hän kehotti barbaarijoukkojen hävityksen kohteeksi joutuneita antamaan anteeksi, rakastamaan vihollisiaan ja kaipaamaan omaisuuden sijasta tulevaa maailmaa. Piispan julistusta vahvistivat ihmeet ja tunnusteot. Kun Reimsin kaupunki oli tuhoutua tulipaloon, hän astui itse tulta päin risti kädessään, teki ristinmerkin, ja liekit alkoivat peräytyä sitä mukaa kuin hän asteli eteenpäin. Sairaita parani, pahojen henkien vaivaamia vapautui ja eräs nuori nainen heräsi kuolleista. Pyhä piispa oli sovussa koko luomakunnan kanssa: kun hän oli ruokailemassa, linnut tulivat syömään hänen kädestään.

Aika oli vaikeaa Länsi-Roomalle ja sen kristityille. Ranskan eteläosat olivat areiolaisten goottien ja burgundilaisten vallassa, alemannit valtasivat Reinin rantoja ja pakanalliset frankit hallitsivat pohjoista Galliaa. Silloin Jumalan suunnitelma alkoi toteutua pyhän Remigiuksen kautta. Frankkien hallitsija, viides merovingi-kuningas Klodvig (Clovis) oli vuonna 482 perinyt valtaistuimen vain 15-vuotiaana. Klodvig ihaili kristittyjä munkkeja ja kunnioitti suuresti piispa Remigiusta, joka oli sopiva henkilö opettamaan, miten nuori johtaja voi johtaa viisaasti. Vuonna 493 kuningas Klodvig meni naimisiin kristityn neidon Clotilden (3.6.) kanssa, jolla oli hyvä vaikutus nuoreen hallitsijaan. Kolmen vuoden kuluttua edessä oli suuri Tolbiacin taistelu alemannien armeijaa vastaan, joka oli lukumäärältään ylivoimainen. Clotilde sai miehensä lupaamaan, että hän kääntyisi kristityksi, jos selviäisi taistelusta voittajana. Ja tapahtui, että frankkien pieni armeija sai taistelussa loisteliaan voiton.

Piispa Remigius alkoi opettaa Klodvigille kristinuskon pyhiä salaisuuksia. Jumalan Pojan kärsimyksistä kuullessaan kuningas huudahti: ”Olisinpa ollut siellä frankkeineni, niin olisin kyllä vapauttanut Hänet!” Kahden vuoden kuluttua kaikki frankkien arvohenkilöt kutsuttiin Reimsiin kuninkaan kastejuhlaan. Sen aattona Remigius piti tälle arvovaltaiselle joukolle kovan saarnan, jossa hän julisti rohkeasti väärien jumalien turhuutta ja kristinuskon pyhien salaisuuksien suuruutta. Ihmiset näkivät, kuinka taivaallinen valo alkoi hohtaa kirkossa. Kuningasta kastaessaan Remigius lausui: ”Taivuta alas pääsi, ylpeä Sicamber; ylistä mitä olet polttanut ja polta mitä olet ylistänyt.” Silloin Remigius huomasi, että häneltä puuttuu pyhää öljyä kuninkaan voitelemiseksi, ja alkoi rukoilla Jumalaa, jolloin taivaalta laskeutui valkoinen kyyhkynen mukanaan pieni öljypullo.

Klodvigin jälkeen kastettiin kaksi hänen sisaristaan, kolmetuhatta ylimystä ja sotilasta. Tämä oli käännekohta frankkien kansan kristillistymiselle ja kristillisen Ranskan synnylle. Pyhän Remigiuksen hengellisen ohjauksen alaisuudessa Klodvig toimi kuin toinen Konstantinus tehden parhaansa saadakseen yhdistettyä Gallian eripuraiset kansanosat ja vahvistaakseen kansaansa oikeassa uskossa.

Pyhä Remigius oli piispana 74 vuotta, kauemmin kuin kukaan toinen kirkon historiassa. Hän käännytti niin paljon kansaa, että jätti jälkeensä lähes kokonaan kristityn Ranskan. Koska muualla Euroopassa ei tuohon aikaan ollut kristittyjä kuninkaita, Ranskaa on kutsuttu ”Kirkon vanhimmaksi tyttäreksi”. Vanhetessaan pyhä Remigius menetti näkönsä mutta ei toivoaan: hän sai näkönsä vielä ihmeellisesti takaisin. Toimitettuaan jumalallisen liturgian viimeisen kerran hän nukkui pois rauhassa vuonna 533 täytettyään menestyksekkäästi sen suuren tehtävän, jonka Jumala oli hänelle varannut.