Pyhä Sigbert, itäanglien kuningas ja munkki

Monista evankelioimisyrityksistä huolimatta Britannian saarten itäanglit eivät vielä 600-luvullakaan olleet kristittyjä. Kun heidän kuninkaansa murhattiin vuonna 627, hänen veljensä Sigbert pakeni Galliaan, jossa kristillinen oppi ja kirkolliset koulut tekivät häneen suuren vaikutuksen, ja kristinuskoon perehdyttyään hän otti kasteen.

Kolmen vuoden maanpakolaisuuden jälkeen Sigbert palasi itäanglien kuninkaaksi. Hän alkoi heti tehdä työtä kansansa kristillistämiseksi yhdessä burgundilaisen piispa Felixin ja irlantilaisen munkki Furseyn kanssa. Sigbert rakennutti luostarikoulun pääkaupunkiinsa Dunwichiin, joka oli Canterburysta riippumaton oma hiippakuntansa. Koulusta kasvoi merkittävä oppilaitos, josta muodostui lopulta Cambridgen yliopisto.

Kuningas Sigbert kuitenkin rakasti taivaan valtakuntaa niin paljon, että luopui maallisen valtakunnan asiainhoidosta. Hän jätti kruununsa ja siirtyi munkiksi Burgh Castleen, joka oli yksi hänen itse perustamistaan luostareista.

Vuonna 637 itäanglit joutuivat sotaan Mercian eli Keski-Englannin pakanoita vastaan, ja väki tahtoi Sigbertin takaisin johtamaan joukkoja, sillä hän oli kokeneen sodankävijän maineessa. Sigbert kieltäytyi tarttumasta aseeseen, mutta hänet raahattiin ulos luostarista vastoin tahtoaan ja vietiin taistelukentälle, sillä hänen pelkän läsnäolonsa toivottiin kohottavan joukkojen mielialaa. Sigbert seisoi tantereella pelkkä sauva kädessään, koska ei tahtonut rikkoa munkkilupaustaan. Taistelusta tuli täydellinen tappio. Pyhä Sigbert surmattiin, ja kansa alkoi välittömästi kunnioittaa häntä marttyyrina.