Pyhä suurmarttyyri Kristoforos

Pyhä Kristoforos sai marttyyrien kruunun keisari Deciuksen aikana (249–251). Eräs keisarin sotapäällikkö kohtasi taistelussa vieraita kansoja vastaan outoon heimoon kuuluvan väkivahvan miehen nimeltä Reprobe ja otti hänet sotavangiksi. Tämän kasvonpiirteet olivat voimakkaasti ulkonevat, mikä teki hänestä ruman ja villiintyneen näköisen. Hän saikin lisänimekseen ”koirakasvo”. Mutta olemukseltaan Reprobe oli hyvä ja sääliväinen. Jumalan sana asui hänen sydämessään. Nähdessään epäjumalien palvelijoiden päivittäin pahoinpitelevän kristittyjä hän oli murheissaan ja tunsi myötätuntoa heitä kohtaan. Hän ei kuitenkaan osannut vangitsijoidensa kieltä eikä pystynyt puuttumaan asioihin. Hartaasti rukoiltuaan hän kuitenkin oppi kielen. Heti hän tunnustautui itsekin kristityksi ja moitti niitä, jotka vainosivat kristittyjä.

Kun Decius lähetti sotilaita vangitsemaan Reproben, nämä kohtasivat tämän rukoilemassa kirkon ulkopuolella. Ensin he säikähtivät hänen ulkomuotoaan, mutta Reprobe rauhoitteli heitä ja lupasi vapaaehtoisesti seurata heidän mukanaan, jos hän vain ensin saisi kasteen. Sotilaat sanoivat, etteivät he voi odottaa, koska heidän ruokatavaransa ovat lopussa. Enkeli tuli kuitenkin Reproben pyynnöstä siunaamaan sotilaiden vielä jäljellä olevat leivät, jonka jälkeen ne riittivät moneksi päiväksi. Ihme sai sotilaatkin uskomaan Kristukseen. Iloiten asioiden käänteestä Reprobe opetti heille kristinuskon perusteet, ja sitten he menivät yhdessä Antiokian piispan Babylaksen (4.9.) luo, joka kastoi heidät kaikki. Reprobe sai kasteessa kristilliseksi nimekseen Kristoforos. Kaiken tämän jälkeen sotilaiden oli kuitenkin pakko viedä hengellinen opettajansa sidottuna keisari Deciuksen eteen.

Keisari hämmentyi nähdessään Kristoforoksen erikoisen ulkomuodon. Hän määräsi, että Kristoforoksen jalkoihin oli sidottava raskas kivi ja että hänet oli ripustettava hiuksistaan roikkumaan paaluun. Lisäksi hänen kainaloitaan kärvennettiin soihduilla.

Kristoforos ei kuitenkaan luhistunut näissä kidutuksissa, ja niin keisari muutti taktiikkaa. Kristoforos vietiin palatsiin ja suljettiin samaan huoneeseen kahden kauniin prostituoidun kanssa. Heidätkin Kristoforos sai kääntymään kristinuskoon ja antoi heille nimeksi Akylina ja Kallinike. Molemmat tunnustivat uskonsa ja kärsivät marttyyrikuoleman. Myös Kristoforoksen vaikutuksesta kristinuskoon kääntyneet sotilaat mestattiin.

Sitten tuli Kristoforoksen itsensä vuoro. Ensin hänet yritettiin polttaa, mutta hän selvisi hengissä. Samoin kävi, kun hänet raskas kivi kaulassaan yritettiin hukuttaa syvään kaivoon. Lopulta hänetkin mestattiin, ja niin hän antoi sielunsa Jumalan käsiin. Attaleian piispa Petros lahjoi sotilaat ja sai ostetuksi itselleen marttyyrin ruumiin, jonka hän toi Attaleiaan.

Pian Kristoforoksen julman kuoleman jälkeen keisari Decius itse sairastui vakavasti. Kerrotaan, että hän katui kuolinvuoteellaan raakaa menettelyään kristittyjä ja erityisesti Kristoforosta kohtaan.