Pyhä suurmarttyyri Teodoros Gavras

Pyhä Teodoros syntyi jalosukuisista ja Jumalaa pelkäävistä vanhemmista Khaldian kuvernementissa Pontoksessa 1100-luvulla. Hänen perheelleen oli uskottu tämän Bysantin valtakunnan itäisimmän alueen hallinta. Turkinsukuiset kansat, erityisesti selžukit olivat siellä jatkuvana uhkana. Vartuttuaan mieheksi Teodoros taisteli urheasti maahantunkeutujia vastaan, mutta sisimmässään hän halusi kärsiä marttyyrikuoleman Kristuksen tähden.

Manuel Komnenoksen hallituskaudella (1143–80) keisarin serkku Andronikos Komnenos (vuosina 1183–1185 keisari Andronikos I) liittoutui Melitenen emiirin kanssa Sebasteaa, Kesareaa ja Koloniaa vastaan. Pyhä Teodoros oli tuohon aikaan Khaldian kuvernööri ja ylipäällikkö. Bysanttilaiset kokivat murskaavan tappion vuonna 1176. Teodoros joutui selžukkien sotavangiksi ja jäi sellaisen komentajan huostaan, joka oli tunnettu julmana kristittyjen vainoojana. Teodoroksen rohkeus taistelussa oli tehnyt komentajaan suuren vaikutuksen ja hän tahtoi pelastaa tämän hengen. Komentaja lupasi Teodorokselle kuninkaallisia kunnianosoituksia, jos tämä vain kieltäisi uskonsa. Silloin uljas Teodoros riemastui, sillä hän näki, että hänen kauan kaipaamansa tilaisuus kärsiä marttyyrikuolema oli vihdoinkin koittanut.

Teodoros huusi selžukkien edessä, ettei mikään voinut erottaa häntä Kristuksen rakkaudesta ja että kärsiminen Kristuksen tähden oli suurin kunnia, mikä hänelle voidaan suoda. Häntä kidutettiin kauhealla tavalla, mutta hän pysyi horjumattomana kuin Siionin vuori. Hän kiitti koko ajan Jumalaa, joka oli katsonut hänet otolliseksi marttyyriuden kunniaan. Kiduttajien komentaja raivostui nähdessään marttyyrin ilon. Hän ei kestänyt kuulla marttyyrin kiitosveisuja, vaan käski leikata hänen kielensä, repiä irti hänen silmänsä ja nylkeä hänen ihonsa ja lopulta heittää hänet kuumennettuun uuniin. Tämäkään ei voinut hillitä Teodoroksen iloa, kun hän kantoi jokaisen ruumiinjäsenensä otolliseksi uhriksi taivaan ja maan Luojalle. Kun hänet heitettiin uuniin, hän kutsui koko luomakuntaa ylistämään Herraa kanssaan kuten aikoinaan kolme nuorukaista Babylonin uunissa. Näin hän antoi sielunsa Jumalan haltuun lokakuun 2. päivänä vuonna 1180.

Teodoroksen rohkeus oli siinä määrin hämmästyttänyt selžukkipäällikköä, että tämä antoi sijoittaa hänen kallisarvoisen pääkallonsa kullalla koristeltuun lippaaseen. Teodoroksen veljenpoika Konstantinos, Trapezuntan kaupungin käskynhaltija, rakennutti kirkon setänsä kunniaksi. Reliikki sijoitettiin tähän kirkkoon ja sen äärellä tapahtui monia ihmeitä.