Pyhä Thomais Lesboslainen

Lesboksen saarella eli 900-luvun alussa hurskas ja varakas aviopari nimeltä Mikael ja Kale. Moneen vuoteen heillä ei ollut lasta, mikä murehdutti heitä suuresti. He eivät kuitenkaan luopuneet toivosta, että Jumala vielä joskus soisi heille sen mitä he kaipasivat. Lopulta Jumalanäiti ilmestyi unessa Kalelle ja ilmoitti hänelle, että he saavat lapsen, joka tulee kunnostautumaan hyvyydessä ja pyhyydessä. 910-luvun alkuvuosina he todellakin saivat tyttären, jolle antoivat nimeksi Thomais. Hänestä kasvoi hyvin lahjakas, kaunis ja pitkä neito, joka erottui kaikista Lesboksen tytöistä. Hän oli täydellisen sopusointuinen niin sielultaan kuin ruumiiltaankin.

Thomais ihaili kovasti luostarielämää, mutta oli kuuliainen vanhemmilleen, kun he tahtoivat hänen solmivan avioliiton Stefanos-nimisen miehen kanssa.

He menivät naimisiin, kun Thomais oli 24-vuotias. Stefanos osoittautui julmaksi ja väkivaltaiseksi mieheksi. Hän oli kuin piikkikruunu vaimonsa otsalla koko tämän loppuelämän.

Pariskunta muutti Lesboksen Mytilenestä Konstantinopoliin, jonne myös Thomaiksen vanhemmat tulivat heidän perässään. Miehensä kuoleman jälkeen Thomaiksen äiti meni nunnaksi erääseen pääkaupungin luostariin, jossa hänestä tuli myöhemmin igumenia.

Thomaiksen tilanne kävi koko ajan vaikeammaksi. Mies pahoinpiteli häntä armotta. Thomais sai kestää lyöntejä, potkuja, viiltelyitä ja jopa tulella polttamista. Kaiken hän otti vastaan rukoillen ja kärsivällisesti. Usein hän kävi rukoilemassa Blahernan Jumalanäidin kirkossa ja sai sieltä lohtua. Kärsimyksistään huolimatta Thomais teki ahkerasti työtä voidakseen auttaa köyhiä. Hän kutoi ja ompeli vaatteita iltamyöhään asti voidakseen jakaa valmistamansa vaatteet puutteessa oleville.

Thomaiksen kärsivällisyys ja pyhä elämä vetivät Jumalan armon hänen puoleensa. Hän sai ihmeiden tekemisen armolahjan. Jumala kuuli hänen hartaat rukouksensa kärsivien ja sairaiden puolesta. Muistiin on kirjoitettu neljätoista hänen Konstantinopolissa tekemäänsä ihmettä. Hän paransi muun muassa riivatun, halvaantuneen ja syöpäsairaan.

Kolmentoista marttyyrikilvoitukseen verrattavan avioliittovuoden jälkeen Thomais kuoli 38-vuotiaana. Hänet haudattiin luostariin, jossa hänen jo edesmennyt äitinsä oli toiminut igumeniana. Jo ennen kuin 40 päivää oli kulunut hänen kuolemastaan, hänen hautansa osoittautui ihmeiden lähteeksi. Konstantinos-niminen riivattu mies parantui. Halvaantunut nimeltään Eutykhianos nousi jaloilleen kosketettuaan hautaa. Kalastaja löysi merestä kadonneet verkkonsa täynnä kaloja. Ankarista päänsärkykohtauksista kärsinyt nunna parantui vaivastaan.

Pyhän Thomaiksen ruumis säilyi maatumattomana ja jopa hänen miehensä lyöntien jättämät arvetkin näkyivät. Reliikit katosivat vuonna 1204 ristiretkeläisten valloittaessa Konstantinopolin.