Pyhä uusmarttyyri Demetrios Samarinalainen

Pyhä Demetrios oli kotoisin luoteis-Kreikan Epeiroksen Samarinasta. Hän vihkiytyi munkiksi Pyhän Paraskevan luostarissa kotiseudullaan. Demetrios halusi kiihkeästi edistyä munkin hyveissä mutta myös hankkia pelastuksen veljilleen, minkä vuoksi hän matkusteli Thessalian kylissä lohduttamassa kansaa evankeliumin hengessä kehottaen kaikkia kärsivällisyyteen koettelemuksissa, kun kansannousun yrityksestä oli seurannut julmia kostotoimia.

Turkkilaiset pidättivät Demetrioksen ja veivät hänet Joanninan pelätyn kuvernöörin Ali Paššan eteen. Demetrios selitti, ettei halunnut mitään muuta kuin vahvistaa kansan uskoa ja että hän kehotti ihmisiä tottelemaan viranomaisia. Tyranni oli odottanut hänen tunnustavan osallistumisen salaliittoon ja käski kiduttaa häntä, jotta hän ilmiantaisi rikostoverinsa. Ensin kiduttajat työnsivät bambupiikkejä Demetrioksen kynsien alle, mutta hän kesti kärsimykset kutsumalla avukseen Kristuksen ja Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän nimeä. Pašša käski kiinnittää kettingin hänen päänsä ympärille ja kiristää sitä vähitellen kuulustelun jatkuessa. Lopulta kettinki katkesi, vaikka Demetrios ei ollut osoittanut mitään kärsimisen merkkejä. Häntä suretti vain se, että hänen kiduttajansa pilkkasivat Jumalaa. Kun hänet vietiin pimeään vankiselliin, hän kiitti Kristusta siitä, että Hän oli katsonut hänet arvolliseksi kärsimään Hänen tähtensä.

Seuraavana päivänä Demetrios kiinnitettiin jaloistaan uunin yläpuolelle ja uunissa poltettiin pihkaista puuta, josta nousi kitkerää hajua. Kiduttajat halusivat kuitenkin estää uhriaan kuolemasta ennen aikojaan ja laskivat hänet maahan makaamaan. He nostivat hänen päälleen painavan lankun ja hyppelivät sen päällä murtaakseen hänen luunsa. Demetrioksen usko auttoi häntä kohoamaan lihallisten kärsimysten yläpuolelle, mikä ällistytti kiduttajia. Eräs Kastoriasta kotoisin oleva turkkilainen katseli Demetrioksen yliluonnollista kestävyyttä ja tämän kasvoista loistanutta valoa; nämä tekivät häneen sellaisen vaikutuksen, että hän päätti kääntyä kristityksi, otti kasteen ja sai uudeksi nimekseen Georgios. Joku kuitenkin ilmiantoi hänet Ali Paššalle ja islamilaisen lain periaatteiden mukaan hänet surmattiin ankarien kidutusten jälkeen.

Lopulta tyranni määräsi, että Demetrios oli teloitettava julmimmalla mahdollisella tavalla. He muurasivat tiiliä seisaalleen nostetun pahoin runnellun marttyyrin ympärille siten, että vain hänen päänsä jäi vapaaksi, ja jättivät hänet siihen odottamaan kuolemaa. Pyhä marttyyri Demetrios kesti tätä kidutusta kymmenen päivää rukoillen lakkaamatta ja antoi sitten henkensä Jumalan käsiin 17. elokuuta 1808. Hänen viimeiset sanansa olivat pyhän Babylas Antiokialaisen lause: ”Sielu, palaa lepoosi, sillä Herra siunaa sinua.”

Demetriosta alettiin heti kunnioittaa pyhänä, ja hänen kauttaan tapahtui paljon ihmeitä niille, jotka kutsuivat häntä avukseen. Uusmarttyyri Demetrioksen kunniaksi on kirjoitettu paitsi liturgisia tekstejä myös maallisempaa runoutta (Aristotelis Valaoritis). Demetrioksen marttyyrikuoleman merkityksestä kreikkalaisille kertoo sekin, että siitä laadittu kuvaus on kreikkalaisissa kouluissa kuulunut kuudesluokkalaisten lukemistoon.