Pyhä uusmarttyyri Georgi Serbialainen

Georgi oli hurskas kristitty Serbian Kratovosta. Turkkilaisten pelko sai hänet lähtemään 1500-luvun alussa kotimaastaan, sillä näillä oli tapana vangita kristittyjä poikia ja viedä heidät palvelijoiksi sulttaanin hoviin. Georgi meni Sofiaan, jossa hän toimi kultaseppänä ja sai opetusta hurskaalta pappi Pietarilta. Hän oli 18-vuotias, kun hänen käytöksensä ja hyveellinen elämänsä kiinnittivät turkkilaisten huomion, ja nämä alkoivat painostaa häntä kääntymään islamiin. He yrittivät antaa petollisia lupauksia, mutta Georgi vastasi niihin määrätietoisesti. Hän muun muassa huomautti, että pyhäinjäännösten kautta tapahtuvat ihmeet ovat osoitus kristinuskon totuudesta. Pyhän Hengen innoittamana hän antoi niin viisaita vastauksia, että turkkilaiset alkoivat metelöidä estääkseen hänen sanojaan kuulumasta. He raahasivat Georgin tuomarin luo ja käskivät heittää hänet vankilaan. Tyrmässä Georgin luona vieraili pappi Pietari, joka rohkaisi häntä ja valoi häneen palavaa intoa. Näin Georgi ei säikähtänyt polttotuomiota, joka hänelle langetettiin.

Seuraavana päivänä Georgi kesti iloiten kuulustelun ja pahoinpitelyn. Hänen nuorekkaan rohkeutensa liikuttamana tuomari oli valmis armahtamaan hänet, mutta verenhimoisen väkijoukon huudot pakottivat hänet vastahakoisesti luovuttamaan Kristuksen viattoman lampaan kansanjoukon käsiin. Nämä tarttuivat Georgiin, repivät häntä sinne tänne, löivät ja sylkivät häntä kasvoihin. Matkalla torille kuuluttaja pauhasi: ”Tulkaa kaikki ja tuokaa polttopuita polttaaksemme tämä uskomme häpäisijä, joka ei suostu kieltämään Kristusta!” Kun meluava väkijoukko kulki katedraalin ohi, pappi Pietari huusi Georgille: ”Osoita vähän kärsivällisyyttä tänään, niin saat karkeloida Kristuksen kanssa ikuisesti!” Sitten hän kokosi kristityt rukoilemaan pyhän marttyyrin puolesta.

Turkkilaiset sytyttivät nuotion, ja kun liekit leimahtivat korkeuksiin, he heittivät Georgin tuleen. ”En pelkää tätä tulta, joka on muuttuva minulle vilvoittavaksi kasteeksi”, hän sanoi heille. ”Mikään ei voi erottaa minua Kristuksen rakkaudesta.” Kun liekit olivat polttaneet häntä sitovat köydet, hän kohotti kätensä taivasta kohti ja teki ristinmerkin. Silloin yksi turkkilaisista hyppäsi eteenpäin ja löi häntä raskaalla sauvalla päähän, ja pyhän Georgin sielu vapautui kohoamaan taivaaseen. Turkkilaisten yritykset polttaa Georgin ruumis tuhkaksi eivät onnistuneet, vaan se säilyi liekkien keskellä. Pappi Pietari ja kristityt hautasivat sen kunnianosoituksin. Pyhän Georgin marttyyrikuolema tapahtui vuonna 1515.