Pyhä uusmarttyyri Helena

Pyhä Helena eli 1700-luvulla Sinopen alueella Pontoksessa. Hän oli 15-vuotias neitonen, jonka kauneimpana koristuksena oli sielun puhtaus. Kerran mennessään ostamaan lankaa äidilleen hän kulki kaupungin turkkilaisen maaherran talon ohi. Pašša näki hänet, ihastui hänen kauneuteensa ja käski ottaa hänet kiinni ja tuoda luokseen. Hän yritti kaksi kertaa häpäistä hänet mutta epäonnistui, sillä salaperäinen voima tuntui suojaavan tyttöä. Pašša heitti Helenan vankilaan, mutta tämän onnistui karata. Kun hän saapui kotiin ja kertoi, mitä hänelle oli tapahtunut, hänen vanhempansa järkyttyivät kovasti.

Pašša oli raivoissaan saatuaan tietää saaliinsa päässeen pakoon. Hän kutsui koolle kristittyjen johtomiehet ja uhkasi tappaa kaupungin jokaisen kristityn, jollei tyttöä annettaisi hänelle. Epätoivoissaan johtomiehet pyysivät Helenan isää luovuttamaan tytön. Tämä totteli ja kuin Abraham aikoinaan vei lapsensa paššan palatsiin. Pašša uudisti epäsiveelliset yrityksensä, mutta jälleen Helenan rukoukset suojelivat häntä. Hän toisti heksapsalmeja ja kaikkia rukouksia mitä vain muisti ulkoa, ja niistä muodostui ikään kuin kilpi hänen ympärilleen.

Turhautunut pašša tunsi joutuneensa naurunalaiseksi. Hän heitti neidon kosteaan selliin ja määräsi hänet kidutettavaksi kuoliaaksi. Helenaa pahoinpideltiin julmasti ja lopuksi hänen kalloonsa iskettiin kaksi naulaa ja hänen kaulansa katkaistiin.

Helenan ruumis heitettiin säkissä mereen, mutta turkkilaisten kauhuksi säkki jäi ajelehtimaan meren pinnalle. Taivaallinen valo johdatti kreikkalaiset merimiehet paikalle, jossa säkki lopulta laskeutui pohjaan. Siltä kohden merenpohjaa alkoi kummuta makeaa vettä, jolla oli parantava vaikutus. Sukeltajat toivat säkin pinnalle. Pyhän ruumis vietiin Venäjälle, kun taas hänen pyhä päänsä sijoitettiin Sinopen kirkkoon, jossa sen äärellä tapahtui monia ihmeitä – etenkin päänsärystä kärsivät saivat apua.

Kun kreikkalaiset karkotettiin Sinopesta, pakolaiset ottivat pyhän Helenan reliikit mukaansa kallisarvoisimpana aarteenaan. Ne sijoitettiin erääseen esikaupunkikirkkoon Tessalonikassa, missä niitä kunnioitetaan tänäkin päivänä.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.

1
11