Pyhä Zosimos Syrakusalainen

Pyhä Zosimos oli omistettu Jumalalle jo ennen syntymäänsä (572). Hänen vanhempansa toivat hänet seitsemänvuotiaana Pyhän Lucian (13.12.) luostariin ja lahjoittivat samalla luostarille omistamansa lähellä sijaitsevan pellon. Igumeni Faustus kasvatti poikaa rakastamaan hyvettä ja kunnioittamaan kirkon traditioita. Poika oli oppivainen ja huolellinen kaikissa tehtävissään. Hänestä kasvoi nöyrä, lempeä ja puhdasmielinen. Niinpä igumeni antoi hänen tehtäväkseen palvella pyhän Lucian reliikkien vartijana.

Kerran nuoren Zosimoksen valtasi halu tavata vanhempansa, ja hän lähti käymään heidän luonaan ilman igumeninsa siunausta. Vanhemmat lähettivät hänet heti takaisin sanoen: ”Siellä minne sinut on omistettu, sinun on myös pysyttävä.” Seuraavana yönä hän näki unessa pyhän Lucian, joka oli valmiina lyömään häntä. Sitten näkyi myös Jumalanäiti, jonka läsnäolo hillitsi Luciaa ja tämä vain kevyesti läimäytti Zosimosta sanoen, ettei tämän enää koskaan pitäisi poistua luostarista. Zosimos lupasi noudattaa luostarin pyhän suojelijan käskyä.

Kului 20 vuotta ja igumeni Faustus kuoli. Munkit menivät Syrakusan piispan Johanneksen luo ja pyysivät tätä nimittämään heille uuden igumenin. Piispa kysyi: ”Onko luostariin jäänyt joku veljistä?” ”Ei ketään”, munkit vastasivat, ”paitsi yksi nuori veli, joka vartioi pyhän Lucian reliikkejä.” ”Menkää hakemaan hänet”, piispa sanoi, ”Jumala on ilmoittanut minulle, että hänet pitää asettaa teidän igumeniksenne.” Piispa siunasi Zosimoksen luostarin hengelliseksi isäksi, ja pian Zosimos sai myös pappisvihkimyksen. Zosimos johti luostaria 30 vuotta ystävällisesti, nöyrästi ja lempeästi. Hän ei koskaan antanut veljille sellaisia tehtäviä, joita ei ollut itse aiemmin suorittanut.

Kun Syrakusan seuraava piispa Pietari kuoli, kaupungin asukkaat menivät Roomaan pyytämään, että paavi Teodorus (642–649) nimittäisi tämän seuraajaksi Zosimoksen. Hänet vihittiin piispaksi Roomassa vuonna 647 ja hän ehti toimia piispana kolmetoista vuotta pitäen kaikessa esikuvanaan itseään Kristusta, pelastuksemme ylimmäistä pappia. Zosimos eli hyvin vaatimattomasti ja saarnasi innokkaasti katumusta kansalle. Hänen rukoustensa kautta parantui monia sairaita. Pyhä Zosimos antoi rauhassa sielunsa Jumalan haltuun lähes 90 vuoden ikäisenä vuonna 660.