Pyhät marttyyrit Ferreol ja Julianus

Keisari Deciuksen (249–251) vainojen aikana Viennen kuvernööri Galliassa pakotti seudun kristityt uhraamaan epäjumalille. Kuultuaan, että tribuuni Ferreol oli kristitty, hän haastoi tämän uhraamaan merkiksi alistumisesta valtakunnan hallinnolle ja kiitollisuuden osoitukseksi kunniasta ja palkkioista, joita hän oli saanut hallitsijoilta. Ferreol vastasi, että hän oli palvellut uskollisesti keisareita kristinuskon sallimissa puitteissa, mutta jos hänet määrättäisiin tekemään jotakin jumalatonta, hänen velvollisuutensa olisi kieltäytyä. Hän eroaisi mielellään tehtävistään eikä haluaisi muuta palkkiota monivuotisesta palveluksestaan armeijassa kuin luvan olla kristitty, ja jos se kiellettäisiin häneltä, hän oli valmis kuolemaan.

Kuvernöörin nähtyä, että suostuttelut ja uhkaukset eivät muuttaisi veteraanin mieltä, hän antoi ruoskia Ferreolia häränjänteillä. Kun marttyyrin kärsivällisyys oli uuvuttanut ruoskijat, vaikka he tekivät työtään vuoron perään, Ferreol heitettiin haisevaan vankityrmään kahlittuna kettingeillä niin tiukasti, että hän pystyi tuskin hengittämään. Kolmannen päivän aamuna vartijoiden vielä nukkuessa Ferreol huomasi olevansa vapaa kahleista, ja kun ovikin oli avoinna, hän lähti kaupungista ja ui Rhônejoen yli. Hieman myöhemmin hänet saatiin kuitenkin kiinni, ja kiihtyneet pakanat surmasivat hänet. Kristityt hautasivat pyhän marttyyri Ferreolin Rhônen rannalle ja kunnioittivat häntä siitä lähtien Viennen suojelijana.

Pyhä marttyyri Julianus oli peräisin arvostetusta perheestä Viennessä, ja hänet tunnettiin rakkaudestaan Jumalaan ja puhtaasta elämästään. Hän palveli armeijassa pyhän Ferreolin alaisena, ja heitä yhdisti syvä hengellinen ystävyys. Vainojen alkaessa Ferreol kehotti Julianusta pakenemaan. Vaikka Julianus toivoikin hartaasti voittavansa marttyyrin kruunun, hän pakeni katsoen, ettei aika ollut vielä sopiva. Prefekti käski ajaa häntä takaa ja surmata hänet heti paikalla, ja pian hänet saatiinkin kiinni Auvergnen Brioudesta. Kaksi vanhaa miestä, joiden talossa hän piileskeli, olisivat kätkeneet hänet, mutta Julianus juoksi itse ulos sotilaiden luokse ja käski heidän kääntää miekkansa häntä kohden. ”En halua viipyä enää tässä maailmassa, koska janoan Kristusta.” Sotilaat mestasivat pyhän Julianuksen hänen rukoillessaan. Kristityt pesivät hänen päänsä lähteessä, joka puhkesi siihen paikkaan ja jonka kautta tapahtui monia ihmeitä. He veivät pään Vienneen, missä se sijoitettiin pyhän Ferreolin hautaan. Vanhukset hautasivat loput Julianuksen ruumiista Brioudeen; kaivaessaan he tunsivat voimiensa elpyvän ikään kuin heidän nuoruutensa olisi palannut. Kun he päättivät hurskaan elämänsä, heidät haudattiin Julianuksen lähelle Briouden kirkkoon. Pyhästä marttyyri Julianuksesta tuli hyvin tunnettu lännessä, varsinkin Ranskassa, missä yli 80 seurakuntaa on nimetty hänen mukaansa.