Pyhät marttyyrit Nasarius, Gervasius, Protasios ja Celsius

Pyhä Nasarius oli kotoisin ylhäisestä roomalaisesta perheestä ja eli keisari Neron hallituskaudella (54–68). Hänen vanhempansa Arricanus ja Perpetua kääntyivät kristinuskoon apostoli Pietarin saarnan vaikutuksesta. Nasariuksen kastoi pyhä Linus, jonka apostoli Pietari oli nimittänyt Rooman piispaksi. Kaksikymmenvuotiaana Nasarius lähti Roomasta ja vaelsi Italian kaupungeissa julistaen evankeliumia. Monet uskoivat ja ottivat kasteen. Kymmenen vuotta kului tällä tavoin. Piacenzan kaupungissa Nasarius tutustui Gervasiukseen ja Protasiokseen, jotka maaherra Anulinus oli vanginnut kristittyinä. He olivat pelottomia Kristuksen apostoleja ja tervehtivät Nasariusta pyhällä suudelmalla rohkaisten häntäkin marttyyrikilvoitukseen. Mutta maaherra vain ruoskitutti Nasariuksen ja ajoi hänet pois kaupungista.

Tämän jälkeen Nasarius suuntasi kulkunsa Galliaan, nykyiseen Ranskaan, jossa hän johdatti uskoon suuren määrän ihmisiä. Jonkun arvohenkilön vaimo luovutti hänelle 3-vuotiaan poikansa, jotta hän kasvattaisi tästä hyvän kristityn. Nasarius kastoi lapsen ja antoi tälle nimeksi Celsius. Nasarius kierteli Gallian kaupunkeja julistaen Kristusta, kunnes Deinobaus-niminen maaherra vangitutti hänet. Kaikkiin tämän kysymyksiin Nasarius vastasi: ”Olen kyllä syntyperältäni roomalainen, mutta olen kristitty ja palvon Ristiinnaulittua.” Silloin maaherra tarttui Celsiukseen ja löi häntäkin, mutta lapsi vain huusi: ”Jumala, jota palvelen, tuomitsee sinut, epäoikeudenmukainen tuomari.”

Maaherran vaimo oli kuitenkin unessa nähnyt jotain pelottavaa, jonka säikäyttämänä hän auttoi Nasariuksen ja Celsiuksen pakoon. He menivät Triereen julistaen matkalla kristinuskoa. Siellä heidät pidätettiin uudelleen ja vietiin keisarin käskystä Roomaan. Kuulustelujen jälkeen heidät heitettiin järveen. He selvisivät kuitenkin kuiville ja jatkoivat saarnatoimintaansa kiertäen kaupungista toiseen. Milanossa he tapasivat uudestaan Gervasiuksen ja Protasioksen, jotka valmistautuivat lopulliseen marttyyrikilvoitukseen. He kaikki iloitsivat, kun lähtö Herran luo lähestyi. Celsius, joka oli vain yhdeksän vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen, oli yhtä innokas osallistumaan Herransa kärsimyksiin kuin muutkin. Kasvot ilosta loistaen kaikki neljä kävelivät mestauspaikalle kuin juhlaan kiittäen Jumalaa kaikesta ja siirtyivät Herransa luo.

Pyhä Ambrosius Milanolainen löysi heidän reliikkinsä keisari Teodosioksen hallituskaudella vuonna 386. Niiden äärellä alkoi heti tapahtua lukuisia ihmeitä ja niitä kunnioitetaan edelleenkin Milanon kaupungissa.