Pyhät marttyyrit Ripsimia ja Gaiana sekä heidän toverinsa

Pyhä Ripsimia (Ripsime) eli Roomassa keisari Diocletianuksen aikana (284-305) neitseiden yhteisössä, jonka johtaja oli Gaiana. Kerrotaan, että keisari päätti etsiä itselleen sopivan puolison ja lähetti muotokuvamaalaajan kaupungille maalaamaan kauneimpien nuorten naisten kuvia. Tämä onnistui pääsemään sisään neitsytyhteisöön, ja kun keisari näki muotokuvat, hän valitsi Ripsimian. Kun Ripsimia sai kuulla keisarin aivoituksesta, hän kieltäytyi välittömästi. Kostoa peläten Gaianen yhteisön neidot lähtivät pakoon ja purjehtivat Aleksandriaan.

Neidot asettuivat lopulta Armenian pääkaupungin Valaršapatin lähistölle, jossa he asuivat luolissa Araratvuoren juurella ja elättivät itsensä käsitöillä. Kun keisari Diocletianus sai kuulla, missä Ripsimia oli, hän kirjoitti asiasta Armenian kuninkaalle Trdatille pyytäen tätä tappamaan Gaianan ja lähettämään Ripsimian Roomaan. Trdat tuli uteliaaksi ja kutsutti Ripsimian luokseen. Myös Armenian kuningas mieltyi neidon kauneuteen ja yritti ottaa hänet syleilyynsä, mutta neito halveksi kuninkaan suosionosoituksia ja tyrkkäsi hänet maahan. Gaiana oli paikalla ja rohkaisi Ripsimiaa vastustamaan kuninkaan lähentelyä.

Ripsimia heitettiin vankilaan, mutta kun hän pääsi pakenemaan, kuningas Trdat haetutti hänet takaisin ja määräsi Gaianan hampaat hakattavaksi murskaksi kivillä ja Ripsimian paistettavaksi elävältä. Ripsimian kieli revittiin irti, häntä venytettiin kiskomalla häntä eri suuntiin, hänen kylkiään korvennettiin soihduin, vatsaansa painettiin piikkejä, silmänsä kaivettiin irti ja lopulta hänet leikeltiin palasiksi. Näin hän pääsi kohtaamaan taivaallisen sulhasensa, jolle hän oli varjellut neitsyytensä loppuun saakka.

Kun yhteisön muut neidot tulivat hakemaan Ripsimian pyhiä jäännöksiä, heidät tunnistettiin ja vietiin kidutettaviksi ja sen jälkeen mestattaviksi. Kolmestakymmenestäseitsemästä sisaresta henkiin jäi ainoastaan yksi, joka teki myöhemmin lähetystyötä Georgiassa.1

Tämä tapahtui vuoden 300 tienoilla. Hieman myöhemmin Armenian valistaja Gregorios Valontuoja sai kuninkaan katumaan tekojaan ja rakennuttamaan kirkon pyhien marttyyrien kunniaksi. Ripsimia, Gaiana ja heidän toverinsa olivat Armenian ensimmäiset marttyyrit, ja siksi he ovat olleet Armeniassa suuresti kunnioitettuja. Lännen kirkossa heidän muistopäivänsä on 29.9.


1 Eräät armenialaiset kirjoittajat samastavat kyseisen sisaren pyhään Nina Georgialaiseen (14.1.).