Pyhät marttyyrit Sebasteian piispa Blasios ja hänen toverinsa

Pyhä Blasios syntyi 200-luvulla Armenian Sebasteiassa (nyk. Sivas Keski-Turkissa). Hän oli ammatiltaan lääkäri, ja hän eli nuhteettomasti ja oikeamielisesti kuin vanhurskas Job. Aikanaan Blasios valittiin kaupungin piispaksi. Vainon aikana hän johti kristittyjä rohkeasti ja rohkaisi pidätettyjä kilvoittelemaan hyvin loppuun saakka. Kun pyhä Eustratios (13.12.) oli pidätetty, Blasios onnistui vierailemaan hänen luonaan. Kun Eustratios halusi osallistua ehtoolliseen, Blasios haetutti vankiluolaan kaiken tarpeellisen ja toimitti pyhän ehtoollisen. Kun Eustratios ja neljä muuta kristittyä oli surmattu, Blasios keräsi heidän jäännöksensä kristittyjen kunnioitettaviksi.

Blasios vetäytyi Argean vuorelle Sebasteian lähistöllä ja eli luolassa. Siellä hän rukoili kaikkien puolesta kenenkään häiritsemättä ja nautti paratiisimaisesta rauhasta. Villieläimet lähestyivät häntä kuin toista Aadamia: ne odottivat hiljaa luolan suulla, kunnes Blasios lopetti rukouksensa, minkä jälkeen hän tuli siunaamaan eläimiä. Hän myös hoiti ja paransi niiden haavoja.

Keisari Liciniuksen (308–324) kaudella Kappadokian maaherra Agrikolas tuli Sebasteiaan aikomuksenaan tehdä loppu kristityistä. Hän lähetti miehiään vuorille ottamaan kiinni petoeläimiä, joille kristityt syötettäisiin. Hämmästyksekseen miehet näkivät joukon susia, karhuja ja kissapetoja Blasioksen luolan lähistöllä. Blasios tervehti sotilaita iloisesti ja kertoi jo odottaneensa heitä. Sotilaat pidättivät hänet ja lähtivät viemään kohti Sebasteiaa. Blasioksen rauhallinen ja valoisa olemus teki sellaisen vaikutuksen, että monet päätyivät kääntymään kristityksi. Eräs nainen toi hänen luokseen lapsen, joka oli tukehtumaisillaan kalanruotoon. Pyhä Blasios pani kätensä lapsen kurkulle, otti ruodon pois ja rukoili lapsen puolesta.

Sebasteiassa Blasios vietiin kuulusteltavaksi. Hän tuomitsi epäjumalienpalveluksen selvin sanoin. Blasiosta hakattiin kepeillä, mutta hän vain iloitsi saadessaan kärsiä Kristuksen tähden. Hän virui vankilassa, kunnes hänet vietiin kidutettavaksi. Blasios ilmoitti Agrikolakselle: ”En pelkää sinun kidutuksiasi, sillä odotan jo tulevaa autuutta.”

Kun Blasiosta vietiin kidutuksen jälkeen takaisin vankityrmäänsä, eräät hurskaat naiset tulivat hänen perässään, keräsivät maasta hänen veripisaroitaan ja pyyhkivät niillä kasvojaan. Heidät pidätettiin saman tien. Maaherra vaati heitäkin uhraamaan jumalille. Naiset lupautuivat uhraamaan, mutta kun paikalle tuotiin jumalpatsaita, naiset ottivat ne ja heittivät järveen.1 Kidutuksen jälkeen naiset surmattiin mestaamalla.

Blasiosta kidutettiin repimällä hänen ihoaan villankehruussa käytetyillä piikeillä. Kidutuksen jälkeen pyhä Blasios surmattiin mestaamalla vuoden 316 tienoilla. Aiemmin mestatun naisen kaksi lasta surmattiin yhdessä hänen kanssaan. Kerrotaan, että ennen kuolemaansa pyhä Blasios rukoili kaikkien puolesta, jotka pyytäisivät hänen apuaan sairauksissa ja koettelemuksissa. Pyhän Blasioksen kunnioittaminen voimistui 800-luvulla, ja lännessä hänet luettiin keskiajalla yhdeksi ”neljästätoista pyhästä auttajasta”. Hänen pyhää päätään säilytetään Athoksella Konstamonitoksen luostarissa.


1 Samassa järvessä surmattiin hieman myöhemmin kuuluisat neljäkymmentä Sebasteian marttyyria (9.3.).