Pyhät marttyyrit Zenobios ja Zenobia

Pyhät Zenobios ja Zenobia olivat kotoisin Aigeian kaupungista Kilikiasta. Hurskaiden vanhempiensa kuoltua 200-luvun puolivälin jälkeen he jakoivat perimänsä omaisuuden vähitellen muukalaisille ja köyhille pitämättä itsellään mitään.

Zenobios opiskeli lääkäriksi. Hän oli taitava ja lempeä ihmisiä parantaessaan. Vaikeissa tapauksissa hän turvautui enemmänkin Jumalan laupeuteen ja armoon kuin inhimillisiin parannuskeinoihin. Hän ei ottanut työstään mitään palkkiota vaan jopa auttoi sairaita ja kärsiviä omista varoistaan antamalla heille yrttilääkitystä ja terveellistä ruokaa. Ammattinsa ohessa hänelle tarjoutui usein tilaisuus puhua pakanoille Kristuksesta. Hänen sisarensa Zenobia auttoi myös sairaita ja puutteessa olevia.

Vuonna 290 keisari Diocletianus lähetti Kilikiaan käskynhaltijaksi julmuudestaan tunnetun Lysiaksen, joka oli kiivas epäjumalien palvelija. Hän aloittikin kauheat vainot Kilikian kristittyjä vastaan. Tarsoksesta itään sijaitsevalla Mopsian alueella vaino saavutti niin hirveät mittasuhteet, että kristityt eivät tahtoneet edes mainita Lysiaksen nimeä.

Zenobios oli valittu Aigeian piispaksi ja paransi nyt myös sieluja epäuskon ja synnin aiheuttamista heikkouksista. Kaukana Aigeiasta eli mies nimeltään Indos, kylänsä päällikkö. Hänen vaimollaan oli rintasyöpä. Indos etsi epätoivoisesti vaimolleen hyvää lääkäriä. Lopulta joku suositteli hänelle Zenobiosta, jonka hän kertoi parantavan ihmisiä Kristuksen nimen voimalla. Indos lähti heti vaimonsa kanssa Aigeiaan. Siellä hän näki valveilla ollessaan näyn, jossa häntä kehotettiin menemään kristittyjen kirkkoon, ja siellä hän tapasi etsimänsä miehen. Indos ja hänen vaimonsa lankesivat pyhän piispan jalkojen juureen ja pyysivät häneltä parannusta. Zenobios puhui heille Kristuksesta ja paransi vaimon. Tästä seurasi, että koko heidän perhekuntansa otti vastaan kasteen. Myös erään toisen naisen Zenobios paransi samasta vaivasta.

Käskynhaltija oli jo kuullut Zenobioksen toiminnasta ja käski tuoda hänet tuomioistuimen eteen. Pakottamalla hänet kieltämään uskonsa tyranni toivoi palauttavansa kaikki hänen kaittavansa takaisin epäjumalien palvelijoiksi. Zenobios tunnusti rohkeasti uskonsa Kristukseen ja julisti ainoan toiveensa olevan saada kuolla Hänen tähtensä. ”Tämä elämä ilman Kristusta on kuolema. Parempi on kestää tämänpuoleinen tuska Luojani tähden ja elää Hänen kanssaan ikuisesti kuin kieltää Hänet tämän elämän tähden ja kärsiä ikuista tuskaa.”Hänet ripustettiin puutelineelle ja hänen ruumistaan alettiin hakata ja repiä rautapiikeillä.

Silloin myös Zenobia saapui paikalle ja nuhteli rohkeasti Lysiasta veljensä kiduttamisesta kysyen häneltä, mitä pahaa tämä oli tehnyt. Kun Zenobia torjui kaikki Lysiaksen houkutukset kieltää uskonsa, häntäkin alettiin kiduttaa. Sisarukset pantiin rautavuoteelle, jonka alle työnnettiin kuumia hiiliä. ”Tulkoon Kristus nyt pelastamaan heidät, kun he kerran kärsivät Hänen tähtensä!” Lysias pilkkasi. Tähän Zenobios vastasi: ”Herra Jeesus Kristus on täällä ja virvoittaa meitä. Sinä vain et voi pimeydessäsi Häntä nähdä.” Sitten heidät heitettiin kiehuvaan veteen. Lopulta heidät vietiin kaupungin ulkopuolelle ja mestattiin siellä. Näin he saivat marttyyrikruunun. Kaksi kristittyä pappia Hermogenes ja Gaios ottivat yöllä heidän ruumiinsa ja hautasivat ne erääseen luolaan.