Pyhät neitsytmarttyyrit Tekla, Mariamne, Martta, Maria ja Ennatha Persialaiset

Persian hallitsijan Šapur II:n vainojen aikana vuoden 347 tienoilla Kashazin kylässä asui viisi Jumalalle omistautunutta neitsyttä Tekla, Mariamne, Martta, Maria ja Ennatha, joiden ohjaajana oli Paavali-niminen pappi. He olivat uskoneet kaiken omaisuutensa Paavalille, jonka vastuulle oli kertynyt runsaasti rikkauksia ja laajoja maaomaisuuksia. Hänet ilmiannettiin pakanalliselle ylipapille Narses Tamšapurille, joka lähetti sotilaita pidättämään Paavalin ja takavarikoimaan hänen talostaan löytyvän omaisuuden. He toivat myös papin viisi oppilasta kahleissa pakanapapin eteen. Tamšapur lupasi antaa Paavalille tämän omaisuuden takaisin, jos hän palvoisi aurinkojumalaa ja joisi epäjumalille uhrattua verta. Paavali rakasti kultaa enemmän kuin Kristusta ja suostui tekemään kaiken, mutta Tamšapur lisäsi vielä vaatimuksen, että hänen täytyi suostutella viisi neitsyttäkin palvomaan aurinkoa ja menemään naimisiin.

Kun Paavali kertoi oppilailleen luopumuksestaan ja kehotti heitä tekemään samoin, he halveksivat häntä Juudaksena. Neitoja kidutettiin ja kukin sai sata raipaniskua, mutta se sai heidät ylistämään Kristusta entistä innokkaammin. Tamšapur tuomitsi heidät kuolemaan ja lupasi palauttaa Paavalille tämän omaisuuden, jos hän teloittaisi heidät omin käsin. Hän odotti Paavalin kieltäytyvän, jolloin Tamšapur saisi pitää Paavalin rikkaudet, mutta rahanhimo oli kovettanut Paavalin sydämen, ja tämä otti miekan. Pyhät neitsytmarttyyrit sanoivat Paavalille: ”Senkin viheliäinen paimen, josta rahanhimo on tehnyt murhaajan! Onko tämä se sovitusuhri, jonka me olemme saaneet sinun käsistäsi? Onko tämä se elämän veri, jonka sinun kätesi ovat ojentaneet meille? Sinun miekkasi tuo meille ikuisen elämän ja kunnian, mutta Jumalan tuomio odottaa sinua niin kuin evankeliumin rikasta miestä.[1]”

Paavali kuitenkin paadutti sydämensä ja mestasi Teklan, Mariamnen, Martan, Marian ja Ennathan. Samana iltana Tamšapur antoi hirttää Paavalin vankilassa ja piti itse tämän omaisuuden.


[1] Luuk. 12:20.