Pyhät tunnustajat ja uusmarttyyrit papit Moses Macinic ja Johannes Galeslainen sekä talonpoika Oprea

Pyhä Johannes Galeslainen vihittiin papiksi Bukarestissa tai Riminicissa, koska Transilvaniassa ei ollut ortodoksista piispaa. Hän vastusti urhoollisesti Itävallan hallituksen yrityksiä pakottaa Transilvanian ortodoksit unioniin Rooman kanssa. Niinpä eräänä yönä santarmit tunkeutuivat hänen kotiinsa. Koska isä Johannes oli tuolloin matkoilla, he sitoivat hänen vaimonsa ja alkoivat kiduttaa tätä. Naapurit kuulivat naisen huudot ja riensivät taloon, jolloin santarmin luoti tappoi yhden heistä. Vuonna 1752 isä Johannes ja eräät muut uskolliset ortodoksit menivät pappi Moses Macinicin ja talonpoika Oprean luo Banatiin. He toivat mukanaan valituskirjelmän uniaattien rikoksista ortodokseja kohtaan Länsi-Transilvaniassa ja pyysivät isä Mosesta ja Opreaa esittämään sen Wienin oikeusistuimessa.

Pyhä Moses Macinic oli tunnettu ortodoksien puolustaja Transilvaniassa. Sen vuoksi hänet oli vangittu 17 kuukaudeksi. Hänet oli päästetty vapaaksi sillä ehdolla, ettei hän enää saisi toimia pappina.

Pyhä marttyyri Oprea Miklaouch oli perheellinen talonpoika lähellä Sibiuta. Ortodokseihin kohdistunut vaino pakotti monet siirtymään Valakiaan, mutta Oprea alkoi rohkeasti puolustaa ortodoksisuutta. Ortodoksisia orpolapsia painostettiin monin tavoin ja hän ajoi heidän asiaansa.

Isä Moses ja Oprea lähtivätkin Wieniin esittämään valituskirjelmän ja vaatimaan keisarinna Maria Teresalta uskonnonvapautta Transilvanian ortodokseille. Tämän vuoksi heidät molemmat pidätettiin ja tuomittiin elinkautiseen pakkotyöhön Kufsteinin vankilaan. Transilvanian ortodoksien edustajat pyysivät useita kertoa heidän vapauttamistaan mutta turhaan.

Myös isä Johannes vangittiin vuonna 1756. Hän oli ensin eri vankiloissa, kunnes hänkin päätyi lopulta Kufsteiniin. Hänen luonaan Grazin vankilassa vieraili vuonna 1776 ryhmä kauppiaita. He tapasivat Johanneksen yhtä lujana uskossaan kuin ennenkin, ja hän sanoi heille: ”Mieluummin kuolen vankilassa kuin luovun kunniakkaasta uskostani.”

Vuonna 1784 Oprean vaimo pyysi keisari Joosef II:lta vapautusta miehelleen, joka oli ollut vangittuna jo 32 vuotta. Vankilanjohtaja ilmoitti, ettei heillä ole ketään sen nimistä vankia, joten pyhän tunnustajan kilvoitus oli jo päättynyt ja hän oli saanut marttyyrikruunun Kristukselta. Saman pyhien marttyyrien osan olivat saaneet myös papit Moses ja Johannes.