Pyhittäjä Antoni Iezerilainen

Pyhittäjäisä Antoni eli Valakiassa autuaan ruhtinas Constantine Brancoveanun aikana 1700-luvun alkupuolella. Hän tuli paikalliseen luostariin jo pappisvihkimyksen saaneena ja ohitti pian muut munkit askeettisilla kilvoituksillaan. Koska hän tunsi kyltymätöntä kaipuuta yksinäiseen rukoukseen ja hiljaisuuteen, luostarin johtaja päästi hänet piispa Hilarionin luo pyytämään siunausta vetäytyä Athosvuorelle. Piispa näki kuitenkin, että hänen hyveensä voisivat hyödyttää kansaa, ja vaati häntä jäämään omaan maahansa. Antoni siirtyi Jumalanäidin temppeliinkäymisen skiittaan Iezeriin Vilcean vuoriseudulle. Siellä hän ponnisteli rakentaakseen uudelleen tulipalossa tuhoutuneen kirkon. Kirkon valmistuttua hän sai igumenilta siunauksen asua pienessä luolassa vähän matkan päässä luostarista. Siellä hän koversi kallioon kappelin, jossa hän rukoili keskeytyksettä yötä päivää. Ihmiskunnan vihollinen aiheutti hänelle monenlaisia ikävyyksiä, mutta Jumalan armosta ja Herran Jeesuksen nimeä lakkaamatta avuksi huutaen hän selvisi niistä voittajana.

Pyhittäjä Antoni oli pienikokoinen ja kulki kaksinkerroin kumarassa kilvoitusten ja kantamiensa raskaiden kahleiden painamana. Hän söi leipänsä vasta illalla eikä koskaan asettunut pitkäkseen nukkumaan vaan lepäsi kivellä istuen. Hänen rukoillessaan kyyneleet virtasivat lakkaamatta hänen silmistään. Elettyään luolassaan kuin ruumiillinen enkeli 28 vuotta hän sai Jumalalta tiedon kuolemastaan neljätoista päivää etukäteen. Pyydettyään oppilastaan Nicolasta hautaamaan ruumiinsa luolan suulle kaivamaansa hautaan hän nukkui rauhassa kuolonuneen vuonna 1742. Romanian kirkko vahvisti hänen kunnioituksensa pyhänä vuonna 1992.