Pyhittäjä Antoni Roomalainen, Novgorodilainen

Pyhittäjä Antoni syntyi Roomassa vuonna 1067. Hänen vanhempansa olivat hurskaita ortodokseja. Heidän kuoltuaan Antoni jätti maailman ja vihkiytyi 17-vuotiaana munkiksi eräässä Etelä-Italian kreikkalaisessa skiitassa. Siellä hän vietti hiljaisessa rukouskilvoituksessa noin 20 vuotta. Latinalaisten ortodokseihin kohdistama painostus pakotti veljestön jättämään skiitan. Antoni vaelteli paikasta toiseen, kunnes asettui kilvoittelemaan kalliolle meren rannalle. Vuoden kuluttua erään ankaran myrskyn aikana hänen kallionlohkareensa suistui mereen. Jumalan armo varjeli Antonin ja hän päätyi merimatkan jälkeen Novgorodiin. Astuessaan siellä Pyhän Sofian katedraaliin hän iloitsi jumalanpalveluksen kauneudesta ja siitä, että oli päätynyt ortodoksiseen maahan.

Vähitellen Antoni oppi venäjän kielen. Novgorodin piispa Nikitan (31.1.) siunauksella hän perusti Olhavanjoen varrelle Jumalansynnyttäjän syntymälle pyhitetyn luostarin. Hän johti luostaria aina kuolonuneen nukkumiseensa asti vuonna 1147.

Pyhittäjä Antonin elämäkerrassa on paljon legendaarista ainesta. Hänen kerrotaan esimerkiksi ajautuneen Italiasta Novgorodiin kalliolohkareen päällä kolmessa päivässä. Hänen historiallisuuttaan ei kuitenkaan ole kyseenalaistettu. Antonin tausta on kuitenkin epäselvä jo siksi, että 1100-luvulla ”roomalaisiksi” kutsuttiin kaikkia Rooman valtakunnan asukkaita, myös germaaneja, ja ehkä myös Rooman alueilla matkustavia kauppiaita.