Pyhittäjä Arefa Kiovan luolaluostarista

Kiovan luolaluostarissa eli 1100-luvulla munkki nimeltä Arefa. Hänellä oli keljassaan paljon omaisuutta, mutta koskaan hän ei antanut mitään köyhille, sillä hän oli hyvin saita. Eräänä yönä rosvot varastivat häneltä kaikki hänen rahansa. Silloin Arefa vaipui sellaisen murheen valtaan, että oli vähällä tehdä itsemurhan, ja syytti tapahtuneesta useita viattomia ihmisiä. Veljet kehottivat häntä jättämään murheensa Herran huomaan, mutta hän vastasi heille ladellen karkeuksia. Arefa sairastui ja oli jo kuolemaisillaan, mutta lopulta laupias ja ihmisiä rakastava Herra saattoi hänet ihmeellisesti järkiinsä.

Arefa näki yöllä näyn, jota hän kuvasi näin. ”Näin, miten luokseni tuli enkeleitä ja pahoja henkiä, jotka alkoivat kiistellä kohtalostani. Pahat henget vaativat minua itselleen, koska en ollut kiittänyt Jumalaa varkaudesta vaan olin herjannut Häntä. Enkelit taas sanoivat minulle: ’Voi, sinua onnetonta! Jos olisit kiittänyt Jumalaa varastetusta omaisuudesta, se olisi luettu sinulle laupeudenteoksi. Vapaaehtoinen almujen antaminen on näet suuri hyve Jumalan edessä. Jos joku kestää kiitollisin mielin omaisuutensa riistämisen, sekin luetaan hänelle vapaaehtoiseksi hyväntekeväisyydeksi.’ Tuon kuultuani huusin suureen ääneen: Herra armahda! Omaisuuteni on Sinun, en sääli sitä!’ Silloin pahat henget katosivat ja enkelit riemuitsivat.”

Tämän jälkeen autuas Arefa muuttui kokonaan. Hän ylisti lakkaamatta Jumalaa ja toisti Jobin sanoja. ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!” (Job 1:21) Samalla tavoin hän katui muitakin syntejään, pehmitti sydäntään kyynelin ja huolehti köyhistä.