Pyhittäjä Jaakob Nisibisläinen

Pyhittäjä Jaakob on Pohjois-Mesopotamian varhaisimpia tunnettuja kristittyjä erakkoja. Hän kilvoitteli Rooman ja Persian raja-alueen vuorilla, Nisibiksen kaupungin lähistöllä. Talvet hän eli luolassa ja muut vuodenajat avoimen taivaan alla. Hän söi vain luonnosta löytämiään kasvia ja juuria, ei koskaan sytyttänyt tulta ja hänellä oli vain yksi vuohenkarvasta tehty karkea vaatekappale. Pyhä Jaakob keskittyi kokonaan sielunsa puhdistamiseen, jotta Pyhä Henki voisi asua ja loistaa niin hänen sisimmässään kuin hänen ruumiissaankin. Kilvoituselämä kirkasti hänen ajatuksensa ja armo asui hänessä rikkaana. Hän alkoi tuntea tulevat tapahtumat ja Jumala vastasi hänen pyyntöihinsä.

Kerrotaan, että eräs persialainen tuomari antoi epäoikeudenmukaisen tuomion, jonka seurauksena syytön joutui kärsimään. Kuullessaan tästä pyhä Jaakob joutui kiivastuksen valtaan, mutta ei halunnut pahaa kenellekään, joten hän kirosi paikalla olleen suuren kiven käskien sitä osoittamaan, oliko tuomio väärä. Ihmisten kauhuksi kivi murskaantui itsestään palasiksi, ja tyrmistynyt tuomari muutti päätöksensä.

Oikeamielinen ja hyväntahtoinen Jaakob sai vähitellen osakseen kaikkien luottamuksen. Kansa rakasti ja ihaili häntä ja tahtoi hänet Nisibiksen piispaksi. Kun häntä hartaasti vaadittiin, hän antoi periksi ja suostui. Karuilta vuorilta vilkkaaseen kaupunkiin muuttaessaan pyhä Jaakob ei muuttanut elämäntapojaan, vaan jatkoi askeettista kilvoitustaan. Piispanakin hän nukkui paljaalla maalla ja jatkoi entistä ruokavaliotaan. Lisäksi hän pyrki huolehtimaan köyhistä, leskistä ja orvoista sekä puolusti sorrettuja. Hänen saarnansa olivat yksinkertaisia mutta lämminhenkisiä.

Kun Konstantinus Suuri kutsui koolle ensimmäisen yleisen kirkolliskokouksen Nikeaan vuonna 325, pyhä Jaakob lähti matkaan ja osallistui kokoukseen. Hän puolusti pyhää ortodoksista uskoa ja herätti kunnioitusta pelkällä olemuksellaan. Kotiin palattuaan hän perusti hengellisen koulun, joka keskittyi katekeesiopetukseen ja raamatunselitykseen. Sen johtohahmoksi nousi nopeasti nuori Efraim Syyrialainen (28.1.).

Pyhä Jaakob nukkui pois vuonna 337. Nisibiksen kaupunki oli useaan otteeseen joutunut persialaisten hyökkäysten ja piiritysten kohteeksi, mutta Jaakobin rukousten varjelemana se kesti epätoivoisetkin tilanteet ja välttyi miehitykseltä useita kertoja. Vuonna 363 Rooma kuitenkin luovutti kaupungin rauhansopimuksessa Persialle. Kristityt lähtivät vainojen pelossa evakkoon Rooman puolelle ja ottivat pyhän esipaimenensa Jaakobin jäännökset mukaansa.