Pyhittäjä Jefrosinia Suzdalilainen
Pyhittäjä Jefrosinia Suzdalilainen, maallikkonimeltään Feodulia, eli 1200-luvulla. Hänen isänsä oli Tšernigovin ruhtinas Mikael (20.9.), joka kärsi marttyyrikuoleman ordassa mongolien luona vuonna 1245. Feodulian vanhemmilla ei aluksi ollut jälkeläisiä ja he rukoilivat hartaasti lasta. Jumalansynnyttäjä ilmestyi heille kolme kertaa ja ilmoitti tyttären syntymän. Feoduliasta varttui harvinaisen kaunis nuori nainen, jota monet ruhtinaat tavoittelivat puolisokseen. Mutta Herra valmisti häntä ilmestyksillä kulkemaan toisenlaista, kaitaa tietä. Hän sai nähdä näyssä Herran tuomioistuimella, idässä näkyi paratiisi ja lännessä tulinen järvi. Sitten enkeli johdatti hänet Kiovan luolaluostariin Jumalansynnyttäjälle pyhitettyyn kirkkoon ja osoitti rukoilevia munkkeja. Feodulia hämmästyi ja ajatteli mielessään: “Autuaita ovat nämä ihmiset, sillä he ovat jo tässä elämässä enkelten kaltaisia ja tulevassa heitä odottaa paratiisin nautinto.”
Kun Feodulia oli täyttänyt 15 vuotta, vanhemmat päättivät antaa hänet puolisoksi Suzdalin ruhtinaalle, mutta tytär halusi pysyä neitseenä ja rukoili itkien Jumalanäidiltä apua ja lohdutusta. Silloin kaikkein pyhin Neitsyt ilmestyi hänelle ja kehotti häntä pelkäämättä matkustamaan Suzdaliin sulhasensa luo: “Älä vastusta vanhempiasi. Avioliitto ei toteudu, sillä sulhasesi siirtyy Herran luo ja sinä saat asua neitseiden luostarissa.” Jumalanäidin ennustus toteutui. Suzdaliin saavuttuaan Feodulia sai tiedon sulhasensa kuolemasta. Hän ei enää palannut vanhempiensa kotiin vaan meni Suzdalissa sijaitsevaan Jumalanäidin luostariin, missä hänet vihittiin pian nunnaksi nimellä Jefrosinia.
Luostarin vanha igumenia opetti vastavihittyä nunnaa täyttämään tarkkaan luostarilupaukset, pelkäämään Jumalaa, kunnioittamaan sisaria ja tekemään nöyrästi työtä ylpeilemättä korkeasta syntyperästään. Pyhittäjä Jefrosinia noudatti tarkkaan saamiaan ohjeita. Hän vietti aikansa työtä tehden ja rukoillen ja paastosi ankarasti. Suurimman osan päivästä hän oli kirkossa. Öisin hän luki Raamattua ja lauloi psalmeja. Pian hän sai osakseen taivaallisen armon ja sai kerran nähdä näyssä Herran Jeesuksen Kristuksen. Tämän jälkeen hän alkoi kilvoitella entistä ankarammin. Ihmiskunnan vihollinenkaan ei jättänyt nuorta kilvoittelijaa rauhaan vaan lähetti hänelle monia kiusauksia. Mutta hän voitti ne kaikki Jeesuksen nimen ja kokeneen igumenian neuvojen avulla.
Tieto Jefrosinian kilvoitteluelämästä levisi Suzdaliin. Sekä naimisissa olevia naisia että neitseitä alkoi tulla kuuntelemaan hänen opetuksiaan, ja hänen vaikutuksestaan monet jättivät maailman ja jäivät luostariin. Jefrosinia opetti myös luostarin sisaria, ja igumeniakin kuunteli hänen neuvojaan. Hänen pyynnöstään luostari jaettiin kahteen osaan, niin että lesket ja neitseet elivät erillään toisistaan, sillä hän halusi varjella neitseitä maailmaa nähneiden ja kokeneiden leskien vaikutukselta. Hänen aikanaan Venäjällä ei ollut toista naisluostaria, jota olisi voinut verrata Suzdalin Jumalansynnyttäjän luostariin. Pyhittäjä itse kilvoitteli yhä ankarammin. Hän rukoili lakkaamatta, tutki yötä päivää Jumalan lakia ja antautui joksikin aikaa vaikenemiskilvoitukseen. Kun vanha igumenia kuoli, hänen tilalleen valittiin toinen häntä lähellä ollut nunna.
Vuonna 1237 mongolikaani Batu piiritti joukkoineen Suzdalia. Pyhittäjä Jefrosinia ja sisaret sulkeutuivat luostariin. Hyökkääjät tuhosivat kaupungin, mutta pyhittäjän esirukousten tähden Jumala varjeli luostarin lähettämällä sen suojaksi ensin häikäisevän kirkkaan valon ja sitten sellaisen pimeyden, etteivät viholliset löytäneet luostaria.
Muutaman vuoden kuluttua kaani Batu valloitti Kiovan, ja Jefrosinian isä ruhtinas Mikael kutsuttiin muiden Venäjän ruhtinaiden tavoin Kultaiseen ordaan, missä häntä vaadittiin kumartamaan epäjumalia. Kun Jefrosinia sai tietää, että ruhtinas alkoi horjua uskossaan, hän lähetti kirjeen, jossa hän kehotti isäänsä pysymään lujana ja kärsimään niin kuin Kristuksen hyvä sotilas. Marttyyrikuolemansa jälkeen ruhtinas Mikael ilmestyi pajarinsa Feodorin kanssa Jefrosinialle paratiisin asuinsijoista käsin.
Jefrosinia sai jo eläessään Herralta selvänäkemisen ja ihmeidentekemisen lahjan. Kulkutautiepidemioiden aikana hän sääli ihmisiä ja rukoili apua Jumalanäidiltä. Silloin pyhä Neitsyt ilmestyi hänelle ja sanoi: “Rukoilen Poikaani antamaan sinulle vallan parantaa kaikki, jotka sinun kauttasi kutsuvat avukseen Kristusta ja minua, Hänet synnyttänyttä.” Pyhittäjän luokse tuotiin sairaita ja hän paransi heidät Herran nimessä. Jotkut parantuneista jättivät maailman ja menivät luostariin.
Kun pyhittäjä tunsi kuolemansa lähestyvän, hän osallistui pyhään ehtoolliseen ja siirtyi rauhassa ikuiseen elämään. Hän kuoli samana päivänä, jona hänet oli vihitty nunnaksi eli 25.9. Hänen ruumiinsa äärellä tapahtui ihmeitä jo ennen hautaamista.