Pyhittäjä Jesaja Athoslainen

Pyhittäjä Jesaja syntyi Serbian Limanissa ylhäiseen perheeseen. Hänen vanhempansa antoivat hänet pyhän kuningas Stefan Uroš III:n (11.11.) hoviin koulutettavaksi. Jesaja rakasti Jumalaa palavasti varhaisesta lapsuudestaan alkaen ja vetäytyi pian Sarandaporin luostariin Kriva Palankan lähelle Makedoniassa. Igumeni Joakim opetti hänelle enkelielämän periaatteita ja vihki hänet munkiksi nimellä Jesaja. Koko luostarikilvoituksensa ajan Jesaja oli kaikkien evankeliumin mukaisten hyveiden esikuva.

Haluten viettää ankarampaa askeettista elämää Jesaja lähti serbialaiseen Hilandarin luostariin Athosvuorelle (1345). Jonkin ajan kuluttua hän kävi Serbiassa ja suostutteli vanhempansakin menemään luostariin. Palattuaan Athokselle hän asettui Arsenios-nimisen vanhuksen ohjaukseen. Vuonna 1347 Serbian kuningas Stefan Uroš IV Dušan kävi Pyhällä vuorella kysymässä neuvoja Arseniokselta. Hän tutustui myös Jesajaan ja oppi arvostamaan häntä. Vanhus Arsenioksen kuoltua (1348) Jesaja vetäytyi oppilaansa Sylvesterin kanssa Pyhän Paavalin skiittaan, missä hän oli vanhus Dionysioksen ohjauksessa, ja myöhemmin hän asettui Pyhän Panteleimonin luostariin. Siellä munkit ihailivat hänen hyveitään ja tietojaan, ja pian he valitsivat hänet igumeniksi.

Myöhemmin Jesaja lähetettiin Stefan Dušanin luokse pyytämään taloudellista tukea. Kuningas iloitsi tavatessaan uudelleen pyhän munkin ja myönsi mielellään varat luostarin kunnostamiseen ja koristamiseen. Palattuaan Athokselle Jesaja huolehti rakennusten uudistustyöstä mutta omistautui ennen kaikkea sisäiseen hiljaisuuskilvoitteluun ja mielen varjelemiseen, joka on suotuisaa rukouselämälle. Hän osasi täydellisesti kreikkaa ja käänsi slaaviksi pyhän Dionysios Areopagitan nimiin luettuja kirjoituksia.

Kun Jesaja kohtasi vastustusta joidenkin munkkien taholta, hän lähti oppilaansa Nikanderin ja muutamien uskollisten munkkien kanssa Makedonian Serreksen alueelle 1360-luvun puolivälissä. Siellä hän levitti hesykastista hiljaisuuselämää, järjesti luostareita uudelleen, rakennutti kirkkoja ja sai monia sieluja noudattamaan hyveitä. Kun hän sai takaisin luostarinsa Athoksella, veljestö otti hänet iloiten vastaan ja häntä vastustaneet veljet katuivat. Yhteisö vahvistui hänen viisaasta ohjauksestaan ja hänen maineensa levisi koko Pyhälle vuorelle.

Jesajaa vaivasi suuresti tuolloinen skisma Konstantinopolin patriarkaatin ja Serbian kirkon välillä. Hän johti viisaiden ja hengellisten munkkien delegaation vierailua Konstantinopolissa. Lopulta patriarkka Filoteos (11.10.) hyväksyi heidän argumenttinsa ehtoollisyhteyden palauttamisen puolesta.

Pyhittäjä Jesaja palasi rukoukselliseen elämään luostarissaan. Kerran kun hän oli viiden veljen kanssa matkalla Suureen lavraan, merirosvojoukko kaappasi heidät ja hakkasi Jesajaa niin, että hän oli kokonaan verissään, mutta hän parantui ihmeellisesti vammoistaan ja pystyi palaamaan luostariinsa. Siellä hän nukkui pois rauhassa.