Pyhittäjä Johannes Erakko ja hänen yhdeksänkymmentäkahdeksan kanssakilvoittelijaansa

Pyhä Johannes Erakko ja hänen 35 ensimmäistä kanssakilvoittelijaansa olivat egyptiläisiä. Luettuaan pyhistä kirjoituksista Herran Abrahamille puhumat sanat ”lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan” (1. Moos. 12:1) he päättivät nousta Kyproksen laivaan lähteäkseen vieraalle maalle kilvoittelemaan ja harjaantumaan pyhissä hyveissä. Kyproksella he tapasivat paikallisia askeetteja. Nähdessään egyptiläisten kilvoitukset ja rakkauden Jumalaan 39 kyproslaista liittyi heidän joukkoonsa. Mutta jotta myös kyproslaiset saisivat nauttia vapaaehtoisen maanpakolaisuuden siunauksista, joukko lähti yhdessä eteenpäin Pamfylian Attaleiaan. Siellä heihin liittyi 24 muuta munkkia, ja näin heitä oli yhteensä jo 99 isän harmoninen kuoro. Tämän luvun Jumala järjesti heille, jotta Kristus itse sadantena olisi heidän päänsä, heidän koko olemisensa perustus ja yhdysside.

Alueen kristityt ylistivät tätä hurskasta joukkoa, ja kilvoittelijat kiusaantuivat siitä, etteivät päässeet eroon maineesta ja kunniasta. He rukoilivat sopivampaa kilvoituspaikkaa, ja jonkin ajan kuluttua Jumala johdatti heidät vielä kerran laivaan. Kilvoittelijoiden joukko purjehti Kreetalle. Saarelle päästyään he jakaantuivat kahteen joukkoon ja asettuivat autiolle alueelle kahteen luolaan eri puolille jokea. Siellä he elivät rukoillen ja mietiskellen. Ravintonsa he saivat alueen kasveista.

Johannes tahtoi olla Jumalan kanssa täydellisessä yksinäisyydessä ja pyysi veljiltään siunausta rikkoa veljestön näkyvä yhteys saadakseen elää yksin elämänsä viimeiset vuodet. Hänen lähtöpäivänään veljet rukoilivat Jumalaa ottamaan heidät kaikki pois samana päivänä kuin Johanneksen ja kokoamaan heidät taas yhteen tulevassa maailmassa. Johannes intoutui yksinäisyydessä niin ankaraan kilvoitukseen, että jonkin ajan kuluttua hän ei kyennyt enää seisomaan, vaan hänen oli ryömittävä ulos luolastaan saadakseen koottua niukat ruokatarpeensa.

Eräänä päivänä tapahtui, että alueella liikkunut metsästäjä luuli saaneensa näköpiiriinsä jonkin nelijalkaisen eläimen ja ampui nuolen, joka Kaikkivaltiaan kaitselmuksesta osui pyhän sydämeen. Johannes raahautui viimeisillä voimillaan luolalleen, josta verijälkiä seurannut metsästäjä löysi hänet. Metsästäjä järkyttyi pois tolaltaan ja joutui epätoivon ja kauhun valtaan nähdessään, että oli haavoittanut kuolettavasti Jumalan pyhää palvelijaa. Hän heittäytyi kyynelehtien Johanneksen jalkoihin. Pyhä kilvoittelija ehti juuri suoda hänelle anteeksiannon ja siunauksen ennen kuin antoi sielunsa Jumalalle.

Samana päivänä Jumala täytti pyhän Johanneksen 98 toverin toiveen. Kolmannen ja seitsemännen hetken välisenä aikana he kaikki nukkuivat pois rauhallisesti, jotkut sauvoihinsa nojaillen, jotkut rukouksessa seisoen ja jotkut polvillaan. He kaikki siirtyivät vanhurskasten asuinsijoihin. Tämä tapahtui lokakuun 6. päivänä, mutta vuonna 1632 näiden 99 kilvoittelijan juhla siirrettiin päivällä eteenpäin, jotta se ei jäisi pyhän apostoli Tuomaan juhlan varjoon.