Pyhittäjä Johannes Lykopolislainen

Pyhittäjä Johannes syntyi vuonna 304 Thebaiksen Lykopoliksessa, Egyptissä. Hän oppi nuorena puusepän ammatin. Kuitenkin jo noin 20 vuoden iässä Johannes hylkäsi maailman ja alkoi viettää kilvoitteluelämää. Hän etsi itselleen ohjaajavanhuksen. Pyhän Johanneksen kilvoitusinto ja nöyryys tekivät hänen hengelliseen isäänsä vaikutuksen. Koetellakseen Johannesta vanhus määräsi hänelle kummallisia kuuliaisuustehtäviä.

Eräänä päivänä vanhus otti puoliksi maatuneen kepin ja antoi sen Johannekselle. Hän määräsi, että Johanneksen tuli istuttaa se ja kastella sitä kahdesti päivässä, kunnes se juurtuisi. Vedenhakupaikka sijaitsi kilometrien päässä, mutta Johannes ei valittanut. Kokonaisen vuoden ajan hän kantoi vettä ja kasteli kepin kahdesti päivässä. Kuuliaisuus ja nöyryys kastelivat Johanneksen huomaamatta hänen oman sielunsa maaperää, niin että vanhempana hän oli kypsä saamaan profetoimisen armolahjan.

Johannes eli vanhuksensa kanssa kaksitoista vuotta, kunnes tämä kuoli. Seuraavan neljän vuoden ajan Johannes kierteli yhteiselämäluostareissa. Sen jälkeen hän siirtyi takaisin kotiseudulleen. Kun hän oli noin neljänkymmenen, hän asettui asumaan kallion huipulle. Hän rakensi paikalle keljan, jonne muurasi itsensä. Arkipäivänsä Johannes vietti rukoillen. Hän myös paastosi ankarasti eikä koskaan syönyt ennen auringonlaskua.

Lauantaisin ja sunnuntaisin Johannes otti vastaan miehiä, jotka tulivat kaukaa kuullakseen hänen opetustaan. Hän avasi pienen ikkunan ja puhui paikalle tulleiden kanssa. Erityisesti hän kehotti ihmisiä nöyryyteen. Hän piti sitä kaikkein ylimpänä hyveenä. Hän sanoi, että nöyryyden avulla ihminen pystyy torjumaan demonin, joka lietsoo ihmistä luottamaan Jumalan sijasta omaan kilvoitteluunsa.

Pyhittäjä Johannes painotti, että ylpeyden ja turhamaisuuden karkottaminen sydämestä oli erityisen tärkeää munkeille. Hän mainitsi esimerkkeinä monia munkkeja, jotka olivat turhamaisuutensa vuoksi langenneet. Hän kertoi eräästä munkista, joka oli elänyt erittäin pyhää elämää ja kilvoitellut ankarasti, mutta ylpistyttyään tämä kilvoittelija oli langennut ensin haureuteen, sitten epätoivoon ja lopulta aivan kaikenlaisiin synteihin.

Pyhittäjä Johannes varoitti myös vääränlaisesta nöyryydestä ja nuhteli siitä pyhää Petroniosta (22.10.). Pyhä Petronios oli tullut kuuden muun munkin kanssa tapaamaan pyhää Johannesta. Erakko kysyi munkeilta kuuluiko kukaan heistä papistoon. ”Ei”, he vastasivat, vaikka Petronios oli vihitty diakoniksi. Petronios oli nuorin joukosta, eikä hän ollut halunnut kertoa matkatovereilleen olevansa diakoni. Silloin pyhä Johannes osoitti Petroniosta ja sanoi: ”Tämä mies on diakoni.” Petronios kielsi sen. Pyhä erakko otti kuitenkin pyhän Petronioksen käden ja suuteli sitä. Hän sanoi: ”Poikani, varo koskaan kieltämästä Jumalan sinulle antamaa armoa, ettei nöyryys petä sinua valheeseen. Me emme saa koskaan valehdella. Emme edes hyvästä syystä, sillä mikään epätosi ei voi olla Jumalasta.”

Koko loppuelämänsä pyhä Johannes eli suljetussa keljassaan. Tuona aikana hän ei koskaan nähnyt naista eikä koskenut rahaan. Hänen ympärilleen kerääntyi oppilaita ja hänen keljansa läheisyyteen rakennettiin myös vierasmaja, jossa hänen oppilaansa pitivät huolta vierailijoista.

Jumala antoi pyhälle Johannekselle profetoimisen armolahjan. Sen avulla hän pystyi näkemään luonaan käyneiden salaiset ajatukset. Hän myös varoitti ennalta Niilin tulvista, jotta sadot pelastuisivat. Lisäksi pyhä Johannes profetoi keisari Teodosios Suuren (379–395) saavuttaman voiton tyranni Maximuksesta sekä Eugeniuksesta. Armolahjansa vuoksi pyhä Johannes sai lisänimen ”Thebaiksen profeetta”.

Pyhittäjä Johannes sai myös parantamisen armolahjan. Välttääkseen kunniaa hän ei kuitenkaan poistunut luolastaan. Sen sijaan hän siunasi öljyä, joka lähetettiin sairaalle ja tämä parani. Joskus hän jopa ilmestyi sairaalle unessa. Eräs parantamisihme tapahtui senaattorin vaimolle. Pyhä Johannes paransi tämän näkökyvyn siunaamansa öljyn välityksellä. Naisten parantamiseen hän käytti aina tällaista väliainetta, sillä hän kieltäytyi puhumasta kenenkään naisen kanssa.

Erään keisarin virkamiehen vaimo halusi kuitenkin kovasti keskustella pyhän miehen kanssa. Hänen miehensäkin pyysi Johannekselta, että tämä puhuisi hänen vaimolleen. Nainen oli tehnyt vaikean ja vaarallisen matkan Lykapolikseen tavatakseen kuuluisan kilvoittelijan. Johannes vastasi aviomiehelle, että hän oli asettanut itselleen rikkomattoman säännön olla näkemättä naisia. Aviomies kertoi tämän vaimolleen, joka aneli miestään yrittämään uudestaan.

Aviomies meni taas Johanneksen luo ja sanoi, että hänen vaimonsa kuolisi murheeseen, jos Johannes ei suostuisi tapaamaan häntä. Johannes pyysi miestä sanomaan vaimolleen, että seuraavana yönä tämä saisi nähdä hänet.

Kun nainen sinä yönä nukkui, pyhittäjä Johannes ilmestyi hänelle unessa. Johannes sanoi naiselle: ”Sinun suuri uskosi velvoitti minut tulemaan tänne. Hillitse kuitenkin halusi nähdä Jumalan palvelijoita maanpäällä. Mietiskele vain heidän elämäänsä ja jäljittele heidän tekojaan.” Hän jatkoi kysyen naiselta: ”Miksi halusit nähdä minut? Olenko minä pyhä tai profeetta kuten Jumalan todelliset palvelijat? Minä olen syntinen ja heikko mies. Vain sinun vahvan uskosi vuoksi minä turvauduin Jumalaan, joka suo sinun parantua sairauksistasi. Elä aina Jumalan pelossa, äläkä koskaan unohda Hänen antamiaan lahjoja.”

Kun nainen seuraavana aamuna heräsi, hän kuvaili unessa näkemänsä miehen aviomiehelleen ja tämä vahvisti, että kyseessä oli todellakin Johannes. Aviomies palasi Johanneksen luo kiittääkseen häntä, mutta pyhä Johannes ei sallinut kiitosta. Hän vain antoi miehelle siunauksensa.

Pyhittäjä Johanneksen viimeisenä elinvuonna (394) hänen luonaan vieraili Palladios, josta tuli myöhemmin Helenopoliksen piispa. Palladios kirjoittaa pyhän Johanneksen kohtaamisesta teoksessaan Historia Lausaica. Palladios paljastaa olleensa mielessään kärsimätön ja harmitelleensa sitä, että Johannes oli ennen häntä ottanut vastaan erään maaherran. Kun aika kului ja Johannes edelleen puhui hallintomiehen kanssa, Palladios aikoi jo lähteä pois. Silloin hänen luokseen tuli mies, joka toi viestin Johannekselta Palladiokselle: ”Älä ole vihainen ja kärsimätön, sillä minä lähetän maaherran pois aivan kohta ja keskustelen sitten kanssasi.” Palladios hämmästyi tästä suuresti ja ymmärsi, että pyhällä Johanneksella oli kyky nähdä salattuja. Hän päätti jäädä odottamaan.

Kun Johannes sitten tuli Palladioksen luo, hän nuhteli tätä. Palladios pyysi anteeksi, minkä jälkeen pyhä Johannes kertoi hänelle Palladioksen elämää koskevista asioista, jotka hän oli nähnyt ennalta. Johannes muun muassa kertoi Palladiokselle, että tästä tulisi myöhemmin piispa. 90-vuotias Johannes sai Jumalalta etukäteen tiedon myös kuolemastaan. Viimeisenä kolmena elinpäivänään hän ei enää ottanut vastaan vieraita. Sen sijaan hän polvistui rukoilemaan ja kolmen päivän kuluttua hän nukkui kuolonuneen.

Sanotaan, että Johanneksen maineen pyhänä miehenä voitti vain pyhittäjä Antonios Suuri (17.1.). Hänen nöyryyttään ja kuuliaisuuttaan arvostettiin laajalti. Pyhää Johannesta ihailivat hänen aikalaisensa pyhät Hieronymus (15.6.), Augustinus Hippolainen (15.6.) ja Johannes Cassianus (29.2.). Pyhän Johanneksen muistopäivä roomalaiskatolisessa kirkossa on 19.3. ja koptilaisessa kirkossa 17.11.