Pyhittäjä Paisi Uglitšilainen
Pyhittäjä Paisi syntyi 1400-luvun alkupuolella Bogorodskojen kylässä lähellä Kašinia. Hänen isänsä Johannes oli Uglitšin ruhtinaan Andrei Vasiljevitšin palveluksessa. Äiti Ksenia oli pyhittäjä Makari Kaljazinilaisen (17.3.) sisar. Poika sai kasteessa nimen Pavel ja oppi jo nuorena lukemaan. Hän kävi usein vanhempiensa kanssa enonsa luona Kaljazinin luostarissa, ja hänen sydämessään syttyi rakkaus luostarielämään.
Kymmenvuotiaana Pavel jäi orvoksi ja pyhittäjä Makari otti hänet luostariin kasvatettavaksi. Pojan sitkeiden pyyntöjen taivuttamana Makari vihki hänet munkiksi, vaikkei hän ollut täyttänyt vielä yhtätoistakaan. Uudeksi nimeksi tuli Paisi. Hänelle annettiin kuuliaisuustehtäväksi kopioida pyhien isien kirjoituksia. Vielä 1900-luvun alussa Kaljazinin luostarissa säilytettiin Paisin kopioimia Gregorios Teologin tekstejä.
Maallisen elämän vaikutelmat eivät olleet ennättäneet tarttua Paisin nuoreen mieleen, joka puhdistui entisestään kilvoituksissa ja itsekieltäymyksessä. Kerran yöllisen rukouksen aikana hänelle ilmestyi enkeli, joka sanoi, että hänestä tulisi monien munkkien ohjaaja.
Vuonna 1476 (tai 1464) Uglitšin ruhtinas Andrei Vasiljevitš, joka oli tuntenut Paisin vanhemmat, pyysi igumeni Makaria lähettämään Paisin Uglitšiin uuden luostarin perustamista varten. Ruhtinas lahjoitti luostaria varten maa-alueen Volgan rannalta noin kolmen kilometrin päässä kaupungista. Pyhittäjä Paisi rakensi paikalle keljan ja puukirkon teofanian eli Jumalan ilmestymisen kunniaksi. Pian hänen ympärilleen kerääntyi pieni kymmenen hengen veljestö. Rostovin arkkipiispa Tiihon vihki Paisin pappismunkiksi ja nimitti hänet igumeniksi. Paisi otti luostarissaan käyttöön ankarat yhteiselämän säännöt. Igumeninakin hän piti kiinni askeettisista kilvoituksistaan ja osallistui veljien kanssa raskaisiin arkisiin töihin.
Ruhtinas Andrei tunsi suurta kunnioitusta pyhittäjä Paisia kohtaan ja pyysi hänet kahden poikansa kummiksi. Kiitokseksi poikien syntymästä hän antoi luostarille lahjoituksia kivikirkon rakentamista varten. Kirkko pyhitettiin vuonna 1482 Jumalansynnyttäjän suojelukselle, ja sen ympärille muodostui Jumalansynnyttäjän suojeluksen luostari.
Pian kirkon vihkimisen jälkeen ruhtinas Andrei joutui veljensä Moskovan suuriruhtinas Iivana III:n (1440−1505) vihan kohteeksi. Tämä määräsi Andrein poikineen vankeuteen, jossa tämä menehtyi vuonna 1493. Paisi pysyi kuitenkin uskollisena omalle ruhtinaalleen ja hautasi tämän kaikella kunnioituksella Uglitšin pääkirkkoon. Hän huolehti Andrein vankilassa viruvista pojista Dimitristä ja Johanneksesta lähettämällä heille kaikkea tarpeellista sekä rohkaisevia kirjeitä, joissa hän lupasi, että he lyhyen ajallisen kärsimyksen jälkeen saisivat osakseen marttyyriseppeleet ja loppumattomat hyvyydet. Johannes vihittiin vankilassa ennen kuolemaansa suuren skeeman munkiksi nimellä Ignati, ja häntäkin kunnioitetaan pyhänä (ks. 19.5.).
Nöyryydellään ja askeettisilla kilvoituksillaan pyhittäjä Paisi sai Jumalalta suuren armon. Jo maallisen elämänsä aikana hän teki paljon ihmeitä. Kun sairaat tulivat hänen luokseen pyytämään hänen esirukouksiaan, hän pyrki kätkemään parantamisen armolahjansa eikä pannut käsiään heidän päälleen, vaan vei heidät kirkkoon ja vihmoi heidät pyhitetyllä vedellä tai voiteli lampukkaöljyllä, jolloin he paranivat.
Kerran Uglitšissa syttyi suuri tulipalo. Pyhittäjä Paisi kokosi kaupungin kaikkien luostareiden ja kirkkojen munkit ja papit ristisaattoon ja kantoi itse Jumalansynnyttäjän suojeluksen ikonia tulipaloa kohti. Palo sammui heti. Toisen kerran Volgan tulviessa tulvavedet nousivat luostarin alueelle. Vesi ulottui jo kirkon kynnyksen yläpuolelle, mutta Paisin rukouksien tähden se ei tulvinut sisälle kirkkoon.
Pyhittäjä Paisi saavutti korkean iän. Hän jatkoi liturgian toimittamista sunnuntaisin ja juhlapäivinä niin kauan kuin hänen jalkansa kantoivat. Saatuaan tiedon lähestyvästä kuolemastaan hän hyvästeli veljet, nimitti itselleen seuraajan ja pyysi läheisen Utšmajoen luostarin perustajaa munkki Kassiania (2.10.) huolehtimaan hengellisesti myös hänen luostaristaan. Järjestettyään näin luostarinsa asiat ja erottuaan kaikesta maallisesta pyhittäjä Paisi tunsi sydämessään suurta iloa niin kuin matkalainen, joka monien vaikeuksien jälkeen saa palata kaukaisista maista omaan kotimaahansa. Vähän ennen kuolemaansa hän osallistui pyhään ehtoolliseen, hänen kasvonsa kirkastuivat ja hän antoi henkensä rauhassa Herralle. Hautauspalvelus toimitettiin kesäkuun 6. päivänä vuonna 1504, ja sen aikana monet sairaat paranivat hänen arkkunsa äärellä.
Sekasorron aikana vuonna 1609 puolalais-liettualaiset joukot hyökkäsivät luostariin ja surmasivat igumenin ja veljestön. Luostari tuhoutui, mutta olojen rauhoituttua Uglitšin asukkaat jälleenrakensivat sen.