Pyhittäjä Serapion Sidonios

Pyhittäjä Serapion vietti askeettista elämää Egyptissä 300-luvulla. Kyseessä on mahdollisesti sama Serapion, jota muistellaan Thaisin yhteydessä 8.10. Serapion eli täydellisen vapaana kaikesta aineellisesta. Hän oli hyvin armelias ja luovutti pois kaiken, mitä hänellä oli, jopa omat vaatteensa. Serapionilla ei ollut edes omaa keljamajaa, vaan hän vaelteli ympäriinsä viettäen kulkurimaista kilvoituselämää. Hän kietoutui vain kangaspalaan, mistä tulee hänen lisänimensä Sidonios, joka viittaa lakanaan pukeutumiseen. Kun eräs munkki kysyi häneltä, mikä oli vienyt hänen vaatteensa, hän näytti evankeliumikirjaansa. Lopulta kun hänellä ei ollut muuta annettavaa, hän myi senkin. Kun hänen oppilaansa tiedusteli, mitä evankeliumikirjalle oli tapahtunut, hän vastasi: ”Usko minua, lapseni, että tehdäkseni Herrani tahdon myin Hänet itsensäkin ja annoin rahat köyhille.”

Serapionin ihmisrakkaus oli niin suuri, että hän myi itsensä useampaankin kertaan orjaksi ihmisille, jotka hän tahtoi pelastaa pahan vallasta. Kerran hän käski oppilaansa myydä hänet teatteriseurueelle, jonka jäsenet olivat vielä pakanoita, ja palauttaa kaupparahat sen jälkeen hänelle. Serapion palveli tottelevaisesti uusia isäntiään tehden koko päivän työtä mitään syömättä. Illalla hän söi vähän; yöllä hän rukoili ja opetteli ulkoa pyhää Raamattua. Nähdessään hänen hyveellisen elämänsä näyttelijät alkoivat kunnioittaa häntä suuresti. Teoillaan ja sanoillaan pyhä Serapion johdatti vähitellen heidät kaikki Jumalan tuntemiseen. Kun heidät sitten kastettiin, he kiittivät häntä sanoen: ”Koska olemme sinun kauttasi oppineet tuntemaan todellisen Jumalan ja Hänen voimansa, suomme sinulle vapauden, samalla tavoin kuin sinä vapautit meidät synnin ja paholaisen orjuudesta.” Silloin Serapion kertoi, ettei hän suinkaan ollut orja vaan vapaa mies, ja oli ryhtynyt orjaksi vain pelastaakseen heidät heidän eksytyksestään. Samalla hän palautti heille rahat, jotka he olivat hänestä maksaneet.

Kerrotaan, että Serapion saapui retkillään Ateenaan, eikä hän ollut neljään päivään syönyt mitään. Niinpä hän puhui Agoralla: ”Ateenan miehet, auttakaa minua! Olen tullut Egyptistä, ja nuoruudestani lähtien minua on ahdistanut kolme velkojaa. Kahdesta olen jo selviytynyt, mutta kolmas uhkaa, että jos en maksa hänelle velkaa tänään, hän tuomitsee minut kuolemaan.” Kun kuulijat kysyivät, keitä velkojat olivat, Serapion vastasi: ”Ensimmäinen on ahneus, toinen on haureus ja kolmas kiintymys ruokaan. Tästä viimeisestä velkojasta en voi kokonaan vapautua, koska se tietäisi kuolemaa.” Silloin ateenalaiset antoivat hänelle muutamia kolikoita, niin että hän sai ostetuksi leipää.

Ateenasta Serapion meni Lakedaimoniin, missä hän taas myi itsensä orjaksi – tällä kertaa manikealaisuutta¹ tunnustavalle miehelle. Kahdessa vuodessa hän onnistui palauttamaan miehen ja hänen perheensä kirkon helmaan. Hänen isäntänsä alkoi suuresti kunnioittaa häntä, mutta tämä ei miellyttänyt Serapionia. Niin hän lähti salamatkustajana purjehtimaan kohti Roomaa. Viisi päivää hän oli laivalla syömättä mitään. Laivamiehet, jotka olivat luulleet hänen kuuluvan johonkin matkaseurueeseen, ihmettelivät ja alkoivat kysellä häneltä maksua matkasta. Serapion sanoi, ettei hänellä ollut rahaa eikä ruokaakaan, ja sanoi heidän voivan palauttaa hänet lähtösatamaan, jos tahtoivat. Koska tässäkään ei ollut mitään järkeä, hän pääsi Roomaan.

Roomassa Serapion tahtoi saada tietoa sikäläisistä kilvoittelijoista. Hänelle suositeltiin vierailua erään neitseen luona, joka oli elänyt vuosikausia sulkeutuneena tapaamatta ketään. Kolmen päivän odotuksen jälkeen tämä kilvoittelijatar suostui tapaamaan Serapionin. Serapion huomasi, että hengellinen ylpeys oli alkanut vaivata naista ja ehdotti hänelle: ”Jos olet kokonaan kuollut maailmalle ja sen mielipiteille, niin ota vaatteesi pois. Minäkin riisuudun ja sitten kuljemme yhdessä alasti pitkin Rooman katuja.” ”En voi”, kilvoittelija vastasi, ”minuahan pidettäisiin hulluna tai riivattuna.” ”Mitä sinua kiinnostavat ihmisten sanomiset? Sinähän sanoit olevasi kuollut maailmalle”, Serapion huomautti. ”Näen nyt, etten ole päässyt sille asteelle”, neitseen oli tunnustettava. Serapionille alastomana pitkin katuja kulkeminen ei olisi tuottanut vaikeuksia.

Jatkaen kiertelevää elämäänsä Serapion Sidonios suoritti monia muitakin ihmeellisiä ja erikoisia tekoja, jotka osoittivat hänen syvän rakkautensa syntisiä kohtaan. Värikkään kilvoituksensa jälkeen pyhittäjä Serapion kuoli noin 60 vuoden iässä. Palladioksen mukaan hän kuoli Roomassa, mutta muiden lähteiden mukaan jossain Egyptin erämaaluostareista.