Pyhittäjä Vincentius Lerinsläinen

Pyhittäjä Vincentius Lerinsläinen oli luultavasti kotoisin Gallian pohjoisosasta. Hän oli saavuttanut korkean maallisen aseman mutta jätti sen taakseen ja vetäytyi Cannesin edustalla olevalle saarelle Lérinsin luostariin, jonka pyhä Honoratus (16.1.) oli vähän aiemmin perustanut. Siellä hän antautui hiljaisuuskilvoitukseen ja tutki väsymättömästi Raamattua ja pyhien isien kirjoituksia. Hänen tietonsa, kaunopuheisuutensa ja pyhyytensä olivat esimerkilliset.

Vuoden 434 tienoilla pian Efesoksen kirkolliskokouksen jälkeen Vincentius tuntiessaan kuolemansa lähestyvän kirjoitti suppean esityksen nimeltä Commonitorium, josta hänet tunnetaan. Se sisälsi lyhyet säännöt oikean uskon erottamiseksi harhaopeista. Ne hän tiivisti lauseeseen: ”Uskon totuudeksi hyväksytään se, mitä kaikki ovat aina ja kaikkialla uskoneet” (quod ubique, quod semper, quod ab omnibus creditum est). Kiistanalaiset kohdat täytyy ratkaista tällä yleismaailmallisuuden, varhaisuuden ja hyväksynnän testillä, joka vaatii kaikkien tai lähes kaikkien piispojen ja oppineiden yksimielisyyttä. Raamattua ei voida pitää totuuden ainoana mittana, koska se on kokoelma erityyppisiä tekstejä, joita voidaan tulkita monin tavoin, ja sitä lainataan yhtä lailla heterodoksisten kuin ortodoksistenkin oppien todistamiseksi. Sitä täytyy tulkita kirkon tradition mukaisesti. Jokaista dogmaa täytyy tarkastella kirkon opetuksen valossa, ja jos yleismaailmallisuuden testi ei toimi jollakin aikakaudella laajasti levinneen luopumuksen takia, ratkaiseva on alkukirkon opetus. Kirkolliskokousten päätehtävänä on ollut selventää, määritellä ja korostaa sitä, mitä on jo laajasti opetettu, uskottu ja käytännössä harjoitettu. Isien, oppineiden ja kirkolliskokousten todistuksen takana on apostolien opetuksen auktoriteetti.

Samassa kirjoituksessa Vincentius myös määritteli ihailtavasti kirkon tradition, joka ei ole kiinteiden lausekkeiden kokoelma vaan elävä ja kehittyvä kokonaisuus, joka kuitenkin pysyy itsessään aina perimmiltään samana. Tämä ei tarkoita dogmien muuttumista vaan sitä, että sama usko saa historiallisten olosuhteiden muuttuessa erilaisia muotoiluja. Kirjan julkaisemisen aikoihin Etelä-Ranskassa oli käynnissä kiivas keskustelu armosta ja vapaasta tahdosta. Kirjoitus nautti länsimaissa huomattavaa arvostusta, ja sitä voidaan yhä pitää luotettavana ortodoksisen uskon oppaana.

Kirjassa Vincentius puhuu itsestään muukalaisena ja pyhiinvaeltajana, joka pakeni maailman turhuutta ja ohimeneviä iloja palvellakseen Kristusta yhtenä Hänen alhaisimmista palvelijoistaan luostarin eristyneisyydessä. Pyhittäjä Vincentius nukkui pois rauhassa Lérinsin luostarissa vähän ennen vuotta 450.