Pyhittäjämarttyyrit Feodor ja Vasili Kiovan luolaluostarista

Feodor oli rikas ylimysmies, joka evankeliumin sanojen innoittamana jakoi omaisuutensa köyhille ja meni munkiksi Kiovan luolaluostariin. Hän eli vuosien ajan askeettisesti vetäytyneenä luolaan, jota olivat aiemmin käyttäneet varjagit. Paholainen kuitenkin kylvi Feodorin mieleen ajatuksia epävarmasta tulevaisuudesta köyhässä luostarissa. Ymmärtämättä, että kyseessä oli pahan hengen aikaansaama kiusaus, hän ryhtyi ajattelemaan entistä omaisuuttaan ja masentui. Kun hän mainitsi ajatuksistaan viisaalle vanhus Vasilille, tämä kertoi hänelle seuraavan tapauksen: ”Kerran Konstantinopolissa eräs mies alkoi katua, että oli antanut köyhille almun. Toinen kristitty tarjoutui silloin antamaan hänelle vastaavan rahasumman, jos mies ilmoittaisi julkisesti kirkossa, ettei almunantaja ollut hän, vaan tuo toinen kristitty. Heti kun mies teki tämän ilmoituksen, hän kaatui kuolleena maahan ja menetti siten niin kullan kuin henkensä.” Tarinan koskettamana Feodor tajusi oman uskonpuutteensa ja hairahduksensa ja palasi luolaansa jatkamaan kilvoitustaan.

Mitä enemmän ihminen lähestyy Jumalaa, sitä enemmän Paholainen hyökkää häntä vastaan. Kun Feodorin hengellinen ystävä Vasili poistui luostarista kolmeksi kuukaudeksi erään kuuliaisuustehtävän hoitamista varten, Paholainen ilmestyi Feodorille Vasilin hahmossa. Annettuaan muutamia näennäisiä hengellisiä neuvoja se kysyi, miten Feodorin kilvoittelu sujui. ”Sinun rukoustesi avulla kestän hyvin Paholaisen hyökkäykset enkä kuuntele sen herättämiä ajatuksia”, Feodor vastasi. Silloin vale-Vasili sanoi: ”Annan sinulle vielä yhden neuvon: pyydä Jumalaa antamaan sinulle kultaa ja hopeaa äläkä päästä ketään luolaasi.” Herkkäuskoinen Feodor alkoi rukoilla, että Jumala antaisi hänelle aarteen, jotta hän voisi jakaa sen almuina köyhille. Silloin Paholainen ilmestyi Feodorille unessa enkelinä ja näytti luolassa paikan, johon varjagit olivat kätkeneet aarteen. Uni toistui muutaman kerran. Sen innoittamana Feodor alkoi kaivaa ja löysi varjagien aarrekätkön. Vale-Vasilin yllytyksestä hän alkoi kehittää ajatusta paeta maasta aarre mukanaan jakaakseen sen sitten kaikessa rauhassa köyhille tai ostaakseen maatilan, jonka hän voisi aikanaan jättää tarvitseville.

Feodorin jo valmistautuessa matkaan oikea Vasili palasi luostariin. Hän meni heti tervehtimään ystäväänsä mainiten, etteivät he olleet tavanneet pitkään aikaan. Feodor hämmästyi, menetti malttinsa ja ajoi Vasilin luotaan. Pyydettyään mukaansa muutamia arvostettuja munkkivanhuksia Vasili palasi Feodorin luo. Todistajien läsnä ollessa hän vakuutti Feodorille olleensa kolme kuukautta poissa luostarin asioita hoitamassa ja arveli Paholaisen ilmestyneen Feodorille hänen hahmossaan. Hän neuvoi, ettei Feodorin pidä päästää ketään luokseen ennen kuin tulija on lausunut Jeesuksen rukouksen. Paholainen ei tämän jälkeen enää uskaltanut näyttäytyä Feodorille, joka puolestaan ymmärsi langenneensa sen virittämään ansaan ja ahneuden himoon. Tuosta lähtien hän ei päästänyt luolaansa ketään ennen kuin tulija oli lausunut Jeesuksen rukouksen. Hän hautasi kirotun aarteen syvälle luolaan ja pyysi Jumalalta, että voisi unohtaa sen kätköpaikankin, ettei rahanhimo enää koskaan saisi häntä valtaansa. Jumala kuuli hänen rukouksensa. Feodor menetti kaiken kiinnostuksensa kultaan ja hopeaan. Hän eli monia vuosia askeettisesti kilvoitellen ja sai armon pitää pahoja henkiä pilkkanaan.

Paholainen ei kuitenkaan myöntänyt jääneensä tappiolle. Monien vuosien kuluttua, kun Feodor oli korkean ikänsä vuoksi siirtynyt luostariin ja Vasili oli asettunut kilvoittelemaan hänen luolaansa, se hyökkäsi uudella juonella heitä vastaan. Paholainen ilmestyi Vasilin hahmossa ruhtinas Mstislavin neuvonantajalle sanoen: ”Feodor, joka kilvoitteli varjagien luolassa ennen minua, löysi suuren aarteen ja aikoi paeta se mukanaan vieraille maille. Minä estelin häntä. Nyt hän on piilottanut aarteen uudelleen ja aikoo paeta salaa, ettei ruhtinas saa vihiä asiasta. Pidättäkää hänet heti, kuulustelkaa ja kiduttakaa, kunnes hän ilmoittaa kätkön. Jos hän ei taivu, kutsukaa minut, niin paljastan hänet ja näytän, missä aarre on.” Asia ilmoitettiin ruhtinaalle, joka käski heti pidättää Feodorin.

Feodor vastaili viattomasti ruhtinaan kysymyksiin: ”Löysin kyllä aarteen mutta piilotin sen uudelleen luolaan, enkä Jumalan armosta muista paikkaa.” Uskomatta hänen selityksiään ruhtinas antoi kiduttaa häntä ja tuomitsi hänet lopulta elävältä poltettavaksi. Läsnäolijat ihmettelivät Feodorin kärsivällisyyttä liekeissä, jotka eivät näyttäneet lainkaan polttavan häntä. Ruhtinaan uusiin kysymyksiin hän vastasi, että oli veljensä Vasilin rukousten avulla vapautunut rahanhimosta ja että Jumala oli vienyt häneltä muistin aarteen kätköpaikasta. Nyt ruhtinas kutsutti paikalle pyhän Vasilin ja kertoi menetelleensä Feodorin suhteen niin kuin Vasili oli neuvonut, mutta ilman mitään tulosta. Kauhistuneena Vasili sanoi, että Paholainen oli petkuttanut ruhtinasta ja panetellut Feodoria, sillä hän itse ei ollut poistunut luolastaan 15 vuoteen. Ruhtinas raivostui, tempaisi nuolen ja iski sen pyhän Vasilin rintaan. Vasili repäisi nuolen irti, heitti sen ruhtinaan jalkoihin ja ennusti, että tämä kuolisi pian itse samalla tavalla.

Vasili ja Feodor heitettiin tyrmään odottamaan uusia kidutuksia, mutta samana yönä vuonna 1098 he antoivat sielunsa Herran käsiin. Luolaluostarin veljet hakivat heidän ruumiinsa ja hautasivat ne varjagien luolaan, josta ne siirrettiin myöhemmin pyhittäjä Antonin luolastoon. Ruhtinas Mstislav kuoli vajaan vuoden kuluttua taistelussa vihollisen nuoleen niin kuin pyhä Vasili oli sanonut.