Tunnustaja Nikolaos Studionilainen

Nikolaos syntyi Kreetalla vuonna 793. Kun hän oli 10-vuotias, hänen vanhempansa lähettivät hänet Konstantinopoliin, missä hänen setänsä oli munkkina Studionin luostarissa. Siellä Nikolaoksesta tuli pyhän igumeni Teodoroksen (11.11.) elinikäinen oppilas. Igumenin ohjauksessa hän varttui hyveissä ja viisaudessa. Kun Nikolaos oli vihitty munkiksi, hänestä tuli igumeninsa avustaja. Hengellisessä isässään hän näki itsensä Kristuksen. Nikolaos oli aina sopeutuvainen ja nöyrä. Muut munkit ihmettelivät hänen paastoamistaan, valvomistaan, hiljaisuuttaan ja jatkuvaa rukoustaan. Kuuliaisuudesta hän suostui ottamaan vastaan pappisvihkimyksen.

Noihin aikoihin pyhien kuvien raastajien harhaoppi tuotti suuria vaikeuksia ja kärsimyksiä kirkon elämälle. Varsinkin munkit joutuivat vainojen uhreiksi, koska he puolustivat pyhiä ikoneita. Myös Studionin luostari hajotettiin. Nikolaos seurasi igumeniaan tämän eri karkotuspaikkoihin, huolehti hänestä ja toimi hänen kirjurinaan. Yhdessä Teodoroksen kanssa häntä piestiin ja kidutettiin nälällä. Keisari Leon kuollessa vuonna 820 vaino taukosi joksikin aikaa, ja Teodoros ja Nikolaos vapautuivat vankilasta. Mutta myös uusi keisari Mikael II oli ikonien vastustaja eikä päästänyt heitä Konstantinopoliin. He asuivat jonkin aikaa Khalkedonissa Akrytaksen niemellä sijaitsevassa Pyhän Tryfonin luostarissa. Sieltä he siirtyivät Prinkipoksen saarelle, missä pyhittäjä Teodoros antoi henkensä Jumalan haltuun Nikolaoksen läsnäollessa marraskuun 11. päivänä vuonna 826. Igumeninsa kuoleman jälkeen uskollinen oppilas jäi asumaan hänen hautansa lähistölle.

Keisari Teofiloksen (829–842) aikana vaino ikonien kunnioittajia kohtaan alkoi uudestaan entistä julmempana. Nikolaos sai turvapaikan erään hurskaan ylhäisönaisen tilalta Konstantinopolin esikaupungista Firmopoliksesta. Myöhemmin nainen lahjoitti tilansa kokonaan Studionin luostarille.

Teofiloksen kuoleman jälkeen keisarinna Teodora ja patriarkka Methodios lopettivat vainon, ja ikonien tähden kärsineet uskontunnustajat pääsivät palaamaan takaisin luostareihinsa. Pyhän Naukratioksen (18.4.) johdolla Studionin luostari kohosi entiseen kukoistukseensa. Kun pyhittäjä Teodoroksen reliikit siirrettiin Studioniin (ks. 26.1.), myös Nikolaos palasi luostariin ja eli siellä yhteisön keskellä ankaraa ja eristäytynyttä kilvoitteluelämää.

Naukratioksen kuoltua veljestö keskeytti Nikolaoksen eristäytymiskilvoituksen vaatien häntä igumenikseen. Kolme vuotta Nikolaos toimi luostarin johtajana. Sen jälkeen rakkaus hiljaisuuteen voitti: hän nimitti seuraajakseen hyveistään tunnetun Sofronioksen ja siirtyi takaisin Firmopolikseen viettämään erakkoelämää. Muutaman vuoden kuluttua Sofronios kuitenkin kuoli, ja Nikolaoksen oli veljien vaatimuksesta palattava uudelleen igumeniksi.

Noihin aikoihin pyhä patriarkka Ignatios (23.10.), joka oli vastustanut keisari Mikael III:n enon Bardan kanonien vastaista avioliittoa, erotettiin virastaan. Patriarkan istuimelle nousi Fotios (6.2.), joka oli vielä valintahetkellä maallikko ja joka vihittiin nopeasti kaikkiin pappeuden asteisiin. Tämä merkitsi uusien kärsimysten alkua rauhaa rakastavalle Nikolaokselle. Hän asettui Ignatioksen puolelle ja vetäytyi Studionin luostarin sivuluostariin Prenetokseen Nikomedeian lahden rannalle. Siellä keisari vieraili hänen luonaan yrittäen turhaan voittaa hänen vastustuksensa.

Nikolaos karkotettiin Prenetoksestakin. Jo iäkkäänä ja raskaiden elämänkohtaloittensa heikentämänä hän joutui vaeltelemaan ympäriinsä, kunnes löysi turvapaikan erään Studionin luostarin rikkaan hyväntekijän luota, joka antoi hänen käyttöönsä talon Konstantinopolissa. Sielläkin Nikolaos joutui jatkuvan painostuksen alaiseksi. Hän ei kuitenkaan tahtonut toimia vastoin omaatuntoaan hyväksymällä Fotioksen, vaan lähti kaupungista Prokonnesoksen saarelle. Sieltä hän siirtyi Mytileneen ja Khersokseen.

Seitsemän vuoden kuluttua Nikolaos tuotiin väkisin takaisin Studionin luostariin, jossa häntä kiusattiin ja ahdistettiin monin tavoin. Vasta kun Basileios Makedonialainen (867–886) nousi valtaan ja palautti Ignatioksen patriarkaksi, Nikolaoksen asema helpottui. Uusi keisari yritti suostutella häntä ryhtymään uudestaan Studionin igumeniksi. Vedoten korkeaan ikäänsä ja heikentyneeseen terveyteensä Nikolaos kieltäytyi. Vapaana maallisista huolista hän tahtoi jo ryhtyä valmistautumaan ikuiseen lepoon.

Askeettisilla kilvoituksillaan ja oman tahtonsa kieltämisellä Nikolaos voitti lihallisuuden hengen ja hänestä tuli armon välittäjä. Monia ihmeitä tapahtui hänen kauttaan jo hänen eläessään. Hän paransi keisari Basileioksen vaimon Eudoksian ja patriisi Manuelin vaimon Helenan ilmestymällä heille unessa. Hänen puheensa olivat usein profeetallisia, ja hän myös tiesi ennalta oman kuolinpäivänsä. Ennen sitä hän kutsui munkit ympärilleen ja tiedusteli, puuttuiko heiltä jotakin. ”Vehnää!” he vastasivat. Kuoleva isä sanoi silloin: ”Hän, joka lohdutti Israelia erämaassa, lähettää teille runsaasti vehnää kolmen päivän kuluessa.”

Pyhä tunnustaja Nikolaos Studionlainen nukkui pois 75 vuoden iässä helmikuun 4. päivänä 868. Kolme päivää myöhemmin luostarin satamaan purjehti keisari Basileioksen lähettämä viljalla lastattu laiva.