Uuspappismarttyyri Nikolai (Simo)

Pappismarttyyri Nikolai Simo syntyi vuonna 1875 Virossa Arensburgin (nyk. Kuresaar) kaupungissa. Hänen isänsä oli pappi. Nikolai opiskeli ensin Jurjevin (Tarton) saksalaisessa kymnaasissa ja sitten Pietarin hengellisessä seminaarissa. Hän meni naimisiin ja hänet nimitettiin Kronstadtin virolaisen seurakunnan papiksi. Seurakunta toimi Pyhän apostoli Andreaksen kirkossa, jossa palveli samaan aikaan pappina myös pyhä Johannes Kronstadtilainen (20.12.).

Virolainen isä Nikolai sai toimittaa jumalanpalveluksen kirkossa vain sunnuntaisin varhaisen ja myöhäisemmän liturgian välissä olevan reilun tunnin mittaisen tauon aikana. Siivoojat lakaisivat tuolloin usein kirkon lattiaa kiinnittämättä huomiota vironkieliseen jumalanpalveluksen.

Pyhän Andreaksen kirkon papisto oli tottunut suuriin tuloihin, sillä pyhän Johannes Kronstadtilaisen ansiosta kirkkoon virtasi rahaa ja lahjoituksia. Samasta syystä papit suhtautuivat välinpitämättömästi esirukouspyyntöihin eivätkä aina toimittaneet pyydettyjä kirkollisia toimituksia. Isä Nikolai sen sijaan ei kieltäytynyt mistään, vaan kiersi yötä päivää seurakuntalaisten kodeissa. Muut papit suhtautuivat nurjasti hänen tunnolliseen hengelliseen työhönsä, mutta hän kesti kaikenlaiset hyökkäykset kärsivällisesti ja vihastumatta.

Samaan aikaan 1800–1900-lukujen vaihteessa isä Nikolai etsi Kronstadtista paikkaa rakennuttaakseen virolaiselle seurakunnalle oman kirkon. Pienen virallista asemaa vailla olevan seurakunnan mahdollisuudet olivat vähäiset, mutta isä Nikolailla oli asian vaatimaa uskoa, rohkeutta, peräänantamattomuutta ja harkitsevaisuutta. Hän löysi vaikutusvaltaisen hyväntekijän, kauppias Turkinin, joka osti entisen anglikaanikirkon ja lahjoitti sen puutarhoineen kaikkineen virolaiselle seurakunnalle. Joulukuun 1. päivänä vuonna 1902 isä Johannes Kronstadtilainen vihki uuden kirkon käyttöön.

Saatuaan kirkon kuntoon isä Nikolai omistautui jumalanpalvelusten toimittamiselle. Hän toimitti liturgian joka päivä, mikä oli tuohon aikaan harvinaista. Lisäksi hän teki kaupungissa perin tarpeellista raittiustyötä.

Vuonna 1910 isä Nikolaita kohtasi murhe. Hänen vaimonsa kuoli, ja 35-vuotiaan Nikolain huollettavaksi jäi kolme lasta. Pyhän Andreaksen kirkon seurakuntalaisten pyynnöstä Pietarin metropoliitta Benjamin (31.7.) nimitti hänet Andreaksen kirkon vakinaiseksi palkatuksi papiksi.

Vuonna 1923 Nikolaista tuli Andreaksen kirkon kirkkoherra ja Kronstadtin kaikkien kirkkojen valvoja. Nimitys määräsi hänen tulevan kohtalonsa. Uusi neuvostovalta suhtautui näet äärimmäisen vihamielisesti pyhän Johannes Kronstadtilaisen muistoon, ja piti rovasti Nikolai Simoa yhtenä hänen lähimmistä työtovereistaan. Opetuspuheissaan isä Nikolai kehotti uskovia kansalaiskuuliaisuuteen, mutta myös uhrivalmiuteen totuuden puolesta, jos Kirkko siihen kutsuisi. Hän myös piti papin velvollisuutenaan selittää seurakuntalaisille, mikä oli maassa tapahtuvien mullistusten ydin, ja auttaa heitä löytämään niihin aito kirkollinen asenne. Kun häntä varoitettiin, että hänet saatetaan pidättää, hän vastasi: “Pidättäkööt vain, minulla on jo reppu pakattuna.”

Pidätys tapahtui lokakuussa 1930. Vankilassa isä Nikolai pysyi taipumattomana. Häntä kuulusteltiin peräti kymmenen kertaa syytettynä osallisuudesta johanneslaisten lahkon toimintaan. Tämä harhaoppinen lahko kunnioitti Johannes Kronstadtilaista uudelleen maailmaan tulleena Kristuksena. Kun isä Nikolai päättäväisesti kielsi yhteytensä lahkon johtajiin, kuulustelujen kulku yhtäkkiä muuttui ja hänen asiansa siirrettiin metropoliitta Joosefin kannattajia vastaan nostetun oikeusjutun yhteyteen. Näissäkin kuulusteluissa isä Nikolai pysyi horjumattomana eikä ilmiantanut ketään. Huhtikuussa vuonna 1931 hänet telotettiin ampumalla. Uuspappismarttyyri Nikolai Simo kanonisoitiin vuonna 2001.