Vanhurskas Hiskia, Juudan kuningas

Vanhurskas Hiskia oli kuningas Ahasin poika ja eli 700–600-luvulla eKr. Hänestä tuli Juudan kuningas 25-vuotiaana isänsä jälkeen, kun Juuda oli assyrialaisten vallan alla, ja hän hallitsi 29 vuotta. Hiskia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, toisin kuin epäjumalia palvellut isänsä. Sen vuoksi Herra oli Hiskian kanssa ja hän menestyi kaikessa mihin ryhtyi. Pitkän valtakautensa aikana Hiskia joutui taistelemaan Juudan itsenäisyyden puolesta ja yritti puhdistaa maan uskonnollista elämää pakanallisista aineksista. Hän hajotti uhrikukkuloiden alttarit ja murskasi kivipatsaat.

Kun Assyrian kuningas Sanherib oli valloittanut Juudan kaupungit ja uhkasi Jerusalemia, Hiskia antoi hänelle kaiken hopean aarrekammiostaan, mutta sekään ei riittänyt. Hän pyysi neuvoa profeetta Jesajalta ja rukoili Jumalaa. Silloin Herran enkeli löi assyrialaisten leirissä kuoliaaksi 185 000 miestä. Sanherib purki leirinsä ja lähti. Hänen omat poikansa surmasivat hänet miekalla.

Pian sen jälkeen Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Hän rukoili, että Herra antaisi hänelle vielä elinaikaa. ”Voi Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi.” Herra ilmoitti Jesajan kautta myöntävänsä Hiskialle vielä viisitoista vuotta.

Herra antoi maalle rauhan kaikilla rajoilla, ja Hiskia kokosi suuria rikkauksia ja saavutti toisten kansojen kunnioituksen, mutta sitten hän unohti saamansa siunaukset ja ihmeellisen parantumisen, joka oli suotu hänelle hänen hurskautensa takia. Hän sai Herran vihastumaan Juudalle näyttämällä Babylonian kuninkaan lähettiläille kaiken hopean ja kullan aarrekammiossaan ja kaiken muunkin arvokkaan. Profeetta Jesaja nuhteli häntä hänen ylpeydestään ja ennusti: ”Kuule Herran Sebaotin sana! Tulee päivä, jolloin kaikki, mitä sinun talossasi on ja mitä jo isäsi ovat aikoinaan keränneet, viedään Babyloniin. Mitään ei jää jäljelle, sanoo Herra. Sinun poikiasi, omia jälkeläisiäsi, viedään silloin hovipalvelijoiksi Babylonian kuninkaan palatsiin.” Hiskia vastasi Jesajalle: ”Hyvä on Herran sana, jonka olet ilmoittanut.” Itsekseen hän kuitenkin ajatteli: ”Onhan sentään rauha ja vakaat olot minun päivinäni.”

On kerrottu, että kuningas Hiskia myöhemmin katui ylpeyttään ja saavutti uudelleen Jumalan suosion. Hän nukkui pois rauhassa, ja hänet haudattiin esi-isiensä viereen. Hänen seuraajakseen tuli hänen poikansa Manasse, joka palasi epäjumalanpalvelukseen.